Avun pyytäminen ja vastaanottaminen osana resilienssiä
Resilienssi on yksilön ja ryhmän ominaisuus, jota voidaan kuvata joustavuudeksi, kimmoisuudeksi sekä kyvyksi suuntautua uudelleen. Resilienssi on kykyä kohdata vaikeuksia ja selvitä niistä. Resilienssi on kyky, jota voimme tietoisesti kasvattaa.
Elämämme koostuu onnellisuuden ja myönteisten tunteiden lisäksi myös vaikeuksista ja niistä selviämisestä. Vaikeuksien hyväksyminen osaksi elämää, omien selviytymiskeinojen ja ympäristön resurssien apuna käyttäminen sekä ongelmista ylipääseminen ovat resilienssiä. Tuska ja suru eivät poistu, mutta omaan suhtautumistapaan voi vaikuttaa; mitkä asiat elämässä on kaikista vaikeuksista huolimatta hyvin.
Positiivinen psykologia nostaa tärkeään rooliin elämän haasteista selviämisessä erityisesti yksilön vahvuudet ja voimavarat, jaetut myönteiset kokemukset ja tunteet sekä merkitykselliset kohtaamiset. Vastoinkäymiset opettavat ihmistä ratkomaan ongelmia. Elämässä voi tapahtua vaikeuden jälkeistä kasvua, joka saattaa tehdä ihmisestä taitavamman tai vahvemman jatkossa. Vastoinkäymisiä ei nähdä uhkana vaan mahdollisuutena oppia. Myönteinen näkemys itsestä ja itseluottamus vahvistuvat, kun tunnistaa omat vahvuudet ja heikkoudet.
Resilienssi on jatkuvaa, ennakoivaa, toivoon pohjautuvaa toimintaa eikä vain reaktiivista sopeutumista. Resilienssin vastakohtia ovat avuttomuus, lamaantuminen ja luovuttaminen. Itsemyötätunto eli ystävällisyys itselle on tärkeä osa resilienssiä, me kaikki tarvitsemme ymmärrystä ja tukea itseltämme.
Resilienssi ja sairastaminen
Ihmisen sairastuessa kokemus terveydestä rakentuu yksilön kyvystä hoitaa itseään ja omaa sairauttaan sekä kyvystä selvitä sairauden kanssa. Sairastuneelle on tärkeää löytää omat, itselle sopivat, tavat resilientisti eli joustavasti.
Resilienssi vaikuttaa siihen miten vaikeaksi oma sairaus tai kivut koetaan. Hyvä elämä ja terveys rakentuvat resilienssin varaan eivätkä pelkästään todetun sairauden pohjalle. Sekä sairastuneen oma että ympäristön toiminta voivat tukea sairastunutta.
Tutkimusten mukaan terveydenhuollon ammattilaiselta tarvitaan oireiden seuraamisen lisäksi tukea myös sairauden itsehoitoon sekä sairaudesta selviämiseen. Yhtä merkittävässä roolissa on vertaistuki; tuen saaminen, mutta myös sen vastavuoroinen antaminen.
Resilienssi helpottaa merkittävästi sairauden kanssa selviämistä ja vähentää psyykkistä oireilua.
Myönteiset jaetut tunteet ja kohtaamiset vahvistavat ihmistä kestävämmäksi ja selviävämmäksi. Voimmekin lisätä resilienssiä ja siihen liittyvä voimavaroja ihan arkipäivän kohtaamisilla. Kohtaamisille tulisi suoda niiden vaatima aika ja arvo.
Vertaistuki mahdollistaa avun saamisen lisäksi myös avun antamisen. Avun antaminen kehittää resilienssiä vahvistamalla kokemusta omasta pystyvyydestä ja itsensä tuntemisesta merkitykselliseksi; vaikka minulla on vaikeaa, voin tukea toista. On tärkeää, että avun saaja kokee avun sopivaksi.
Avun saajalle vertaistuki voi antaa mallin selviämiskokemuksesta, voin selvitä tästä samoin kuin vertaistukijakin on selvinnyt.
Auttamisen ilo on parantava voima sekä auttajalle että autettavalle.
Lähde: Krisse Lipponen, 2020 Resilienssi Arjessa
Kirjoittajat:
Niina Hakala, hankekoordinaattori, OLKA Vaasa
Viveca Salminen, projektarbetare, OLKA Vaasa
Att be om och få hjälp är en del av resiliens
Resiliens är en egenskap hos inpiden och gruppen som kan beskrivas som flexibilitet, elasticitet och en förmåga att omorientera sig. Resiliens är förmågan att möta svårigheter och klara dessa. Resiliensen är en förmåga som vi medvetet kan öka.
Våra liv består, förutom av lycka och positiva känslor, också av svårigheter och att klara av dessa. En del av resiliensen är att acceptera svårigheter i livet och att använda egna sätt och hjälp från omgivningen att hantera dessa. Smärta och sorg försvinner inte, men man kan påverka sitt eget förhållningssätt: vilka saker i livet är bra, trots svårigheter.
Den positiva psykologin lyfter fram speciellt inpidens styrkor och resurser, delade positiva upplevelser och känslor samt meningsfulla möten för att hantera livets utmaningar. Motgångar lär människor att lösa problem och kan göra dem skickligare eller starkare i framtiden. Man ser inte motgångar som ett hot, utan som en möjlighet att lära sig och få en positiv självbild då man känner egna styrkor och svagheter.
Resiliensen är en förebyggande och kontinuerlig aktivitet, som baserar sig på hopp och är inte enbart en reaktiv anpassning. Motsats till resiliens är hjälplöshet, förlamning och att ge upp. Självmedkänsla, dvs. att vara snäll mot sig själv, är en viktig del av resiliensen, vi behöver alla förståelse och stöd av oss själva.
Resiliens vid sjukdom
Då en person insjuknar, bygger hälsoupplevelsen på inpidens egen förmåga att sköta sig själv och sin sjukdom och att hantera sjukdomen. Det är viktigt att hitta sina egna sätt på ett resilient, eller flexibelt sätt.
Resiliensen påverkar hur svår man upplever sin sjukdom eller smärtor. Ett bra liv och hälsa baseras på resiliensen, inte enbart på den konstaterade sjukdomen. Patientens egen aktivitet och omgivningens verksamhet kan stöda den insjuknade.
Enligt forskning behövs, förutom professionell uppföljning av symtom, också stöd för egenvård av sjukdomen och att klara sig. I en lika viktig roll finns kamratstödet: att få stöd, men också att i växelverkan ge stöd. Resiliensen underlättar avsevärt att hantera sjukdomen och minskar psykiska symtom.
Delade positiva känslor och möten stärker människan att bli mera motståndskraftig. Vi kan utöka vår resiliens och dess resurser också genom vardagliga möten. Vi borde uppskatta värdet för dessa möten och ge dem den tid de behöver.
Kamratstöd möjliggör både att ge och få stöd. Att ge stöd utvecklar resiliensen genom att stärka upplevelsen av den egna förmågan och att känna sig betydelsefull; trots att jag själv har svårt kan jag stödja en annan. Det är viktigt att den som får hjälpen upplever den som lämplig.
För den som får hjälp, kan kamratstödet ge en modell för hur man klarar sig, jag kan klara detta på samma sätt som kamratstödjaren har klarat sig. Glädjen att hjälpa är en helande kraft för både den som hjälper och den som får hjälp.
Källa: Krisse Lipponen, 2020 Resilienssi Arjessa