Verenpainetta hoidetaan aina ensisijaisesti elintavoilla.

Suolan käytön vähentäminen ruokavaliossa laskee verenpainetta. Suurin osa ruokavaliomme suolasta on piilosuolaa, joka on peräisin elintarvikkeista kuten leivästä, lihavalmisteista, rasvoista ja meijerituotteista. Päivittäinen suositus suolan määrästä on 5g.

Huomio tulee kiinnittää myös ylipainoon sekä liikunnan lisäämiseen. Liiallinen alkoholin käyttö nostaa myös verenpainetta.

Korkea verenpaine on riski sydämelle

Verenpaine tarkoittaa valtimoissa vallitsevaa painetta. Paine syntyy, kun sydän supistuu ja pumppaa verta valtimoihin. Verenpaine kohoaa, kun ihminen jännittää, liikkuu tai ponnistelee. Tilapäinen verenpaineen vaihtelu on normaalia. Jatkuvasti koholla oleva verenpaine vaurioittaa sydänlihasta ja verisuonia.

Kohonnut verenpaine on yksi valtimotautien suurimmista vaaratekijöistä, vaikka se ei luotettavasti näy eikä tunnu, joten sen saa selville vain mittaamalla. Jokaisen aikuisen on tunnettava verenpaineensa ja mitattava se vähintään viiden vuoden välein, useamminkin, jos paine on ollut lievästikin koholla.

Verenpaineen mittaaminen

Verenpaine ilmoitetaan kahdella luvulla. Suurempi luku ("yläpaine") kuvaa painetta sydämen supistuessa (systolinen verenpaine) ja pienempi luku ("alapaine") on paine sydämen lepovaiheen aikana (diastolinen verenpaine). Mittayksikkö on elohopeamillimetri eli mmHg.

Verenpaine vaihtelee normaalisti vuorokauden eri aikoina. Saadakseen mahdollisimman luotettavan tuloksen, tulee mittaus tehdä kotioloissa 4-7 vuorokauden aikana aamuin ja illoin jokaisella mittaus kerralla verenpaine mitataan kaksi kertaa peräkkäin 1-2 minuutin välein.

Pitkään jatkuessaan kohonnut verenpaine voi johtaa valtimoiden kovettumiseen. Kohonneen verenpaineen seurauksena voi olla aivoverenkierronhäiriö. Kohonnut verenpaine lisää sekä verisuonitukoksesta (aivoinfarkti) että verenvuodosta johtuvan aivohalvauksen riskiä.

Kohonnut verenpaine lisää myös sepelvaltimotaudin ja muiden valtimotautien vaaraa. Muita mahdollisia haittoja ovat sydämen vajaatoiminta ja munuaisten toiminnan häiriintyminen.

Sekä kohonnut yläpaine (systolinen) että alapaine (diastolinen) lisäävät sairastumisriskiä.