Sappitukoksen oireena voi olla kovaa, kohtauksittaista, sappirakkokivikivun tapaista ylävatsakipua. Lisäksi iho ja silmänvalkuaiset voivat muuttua keltaisiksi, kun normaalisti sapen mukana suoleen erittyvä bilirubiini kerääntyykin verenkiertoon. Jos kivi kiilautuu tukkimaan yhteiseen sappitiehen laskevaa haimatiehyttä, voi kehittyä haimatulehdus.
Sapenjohtimen kiviä tai muuta tukoksen syytä epäiltäessä tilanne voidaan selvittää sappiteiden magneettikuvauksella (magnetic resonance cholangiopancreatography, MRCP). Mikään lääkehoito ei poista sappikiviä.
Sapenjohdinkivien hoito
Sapenjohtimen kivet poistetaan joko sappileikkauksen yhteydessä tai vielä tavallisemmin suun kautta tehtävällä tähystystoimenpiteellä (endoscopic retrograde cholangiopancreatography, ERCP). ERCP-toimenpiteen aikana annetaan rauhoittavaa lääkitystä ja kipulääkitystä niin, että toimenpide sujuu potilaan torkkuessa. Toimenpiteessä taipuisa tähystin viedään suun kautta mahalaukusta pohjukaissuoleen. Tähystimen avulla kivet poistetaan sapenjohtimesta avaamalla ensin sapenjohtimen sulkijalihas ja nuohoamalla kivet sapenjohtimesta pois. Nuohoamiseen käytetään ohutta toimenpidevaijeria, joka ensin uitetaan kiven ohi.
Toimenpidevaijerissa oleva pallo täytetään, ja pallon avulla vedetään kivi pohjukaissuoleen. Kivien poistuminen varmistetaan täyttämällä sappitiet varjoaineella ja ottamalla röntgenkuva. ERCP-toimenpiteen jälkeen voi päästä kotiin jo samana iltana, jos vointi on hyvä.
Sapenjohdinkivien hoidon ongelmat
Tavallisin ongelma toimenpiteen jälkeen on haimatulehdus, jota esiintyy noin 2–4 prosentilla potilaista. Haimatulehduksen oireena ylävatsa kipeytyy toimenpiteen jälkeen. Yleensä 1–2 päivän seuranta sairaalassa riittää ja haimatulehdus paranee itsestään, mutta joskus haimatulehdus voi muuttua vaikeaksi ja vaatia pitkääkin sairaalahoitoa. Muita ERCP-toimenpiteen jälkeisiä, harvinaisia ongelmia ovat avatusta sapenjohtimen sulkijalihaksesta peräisin oleva verenvuoto suolistoon ja pohjukaissuolen puhkeaminen toimenpiteen yhteydessä.