Pitkäaikaisen maksataudin tavallisimmat syyt Suomessa ovat ylipainoon liittyvä rasvamaksa, runsas alkoholin käyttö sekä näiden yhdistelmä. Harvinaisempiin syihin lukeutuvat muun muassa krooniset virushepatiitit (B- ja C-hepatiitti), eräät perinnölliset taudit, kuten raudankertymätauti eli hemokromatoosi, ja autoimmuunitaudit, kuten primaari biliaari kolangiitti ja autoimmuunihepatiitti.
Monet lääkkeet, virukset ja muut taudit voivat aiheuttaa äkillisen maksavaurion. Äkillinen maksavaurio korjaantuu useimmissa tapauksissa vauriotekijän väistyessä, mutta voi myös edetä akuuttiin maksan vajaatoimintaan. Kun todetaan maksatauti, taudin taustatekijöiden selvittely on tärkeää sekä hoidon että seurannan kannalta.
Pitkäaikaisessa maksataudissa nähdään ensin maksan rasvoittumista ja/tai tulehdusta. Tilanteen pitkittyessä maksaan kehittyy arpikudosta eli fibroosia, joka johtaa edetessään maksakirroosiin. Rasvamaksa ja maksafibroosi eivät yleensä aiheuta oireita. Kirroosikin voi olla vuosien ajan oireeton, kunnes ilmaantuu komplikaatioita.
Kirroosin komplikaatioihin lukeutuvat muun muassa vesivatsa eli askites, vuodot ruokatorven laskimolaajentumista eli variksista sekä keltaisuus. Myös maksasolusyöpä eli hepatosellulaarinen karsinooma on kirroosin komplikaatio. Kirroosin komplikaatioiden ilmaannuttua ennuste huononee jyrkästi, joten maksatauti on tärkeää todeta aikaisemmin, jo oireettomassa vaiheessa. Tällöin elintapamuutoksilla voidaan ehkäistä komplikaatioita ja jopa pysäyttää taudin eteneminen. Tieto pitkälle edenneestä maksataudista saattaa vaikuttaa muun muassa lääkevalintoihin silloin kun hoidetaan muita sairauksia ja oireita.