Epämääräiset vatsavaivat
alkoivat, kun oli 16-vuotias. Niitä tutkittiin, mutta oireet menivät itsekseen
ohi, joten niihin ei sen kummemmin kiinnitetty huomiota.
Vuosi myöhemmin oireet
palasivat rajuina ja useiden lääkärikäyntien ja epäonnistuneen terveyskeskustähystyksen
jälkeen, pääsin lähimmän kaupungin keskussairaalaan tutkimuksiin ja sain
diagnoosin colitis ulcerosa.
Alku oli raju. Olin päässyt huonoon kuntoon ja
jäin kahdeksi viikoksi osastolle tiputukseen ja sain kasan lääkkeitä. Tätä
ennen en ollut koskaan ollut sairaalassa tai muutenkaan kipeä, joten alku oli
melkoinen shokki. Tuolloin vuonna 2001 ei tietoa ollut kovin paljoa saatavilla,
joten olin aika yksin tuoreen diagnoosin kanssa.
Minulla oli
ammattikouluopinnot kesken ja olin juuri siinä iässä, jossa muodostetaan
identiteettiä. Itsenäisesti lähdin etsimään tietoa netistä ja löysin Crohn ja
Colitis ry:n, jonka kautta olen saanut paljon tietoa, tukea ja IBD:tä
sairastavia ystäviä. Sairasloman jälkeen suoritin opinnot loppuun ja pääsin
työelämään. Myöhemmin opiskelin kuitenkin uuden ammatin itselleni.
Olen myös
saanut ihanan, terveen lapsen. Sairaus on muutaman kerran pahentunut vuosien
aikana, vaatien lääkityksen lisäämistä ja sairaslomaa ja väsymys sekä
pahoinvointi on lähes jatkuvana seurana arjessa. En jaksa aina tehdä asioita
samoin kuin muut, vaan väsähdän herkästi ja tarvitsen lepoa. Muutoin koen, että
olen oppinut elämään IBD:n kanssa niin, että se ei hallitse elämääni, vaan on
vain osa sitä. Elän siis melko normaalia elämää iloineen ja suruineen, yksi IBD
kylkiäisenä.
Edellinen sivuSeuraava sivu