Biologiset lääkkeet vaikuttavat tulehduksen välittäjäaineisiin tai estävät tulehdusta aiheuttavia tai ylläpitäviä valkosoluja toimimasta. Biologiset lääkkeet annostellaan sairaalassa suonensisäisenä infuusiona tai kotona itse pistäen. Lääkityksen aikana infektioherkkyys saattaa lisääntyä, joten eläviä viruksia sisältävien rokotteiden käyttöä tulee välttää.
Biosimilaarit ovat aiemmin käyttöön hyväksyttyjen biologisten lääkkeiden tarkkoja kopioita ja vastaavat niitä laadun, turvallisuuden ja tehon suhteen.
TNF-alfan estäjät estävät tulehdusvälittäjäaine TNF-alfan toimintaa kaikkialla elimistössä. TNF-alfan estäjiä käytetään IBD:n lisäksi myös useissa muissa kroonisissa sairauksissa.
Adalimumabia ja infliksimabia käytetään sekä Crohnin taudin että haavaisen paksusuolentulehduksen hoitoon. Golimumabia käytetään suolitulehduksista ainoastaan haavaisen paksusuolentulehduksen hoitoon.
Integriiniestäjä vedolitsumabi estää tulehdusta ylläpitävien valkosolujen pääsyn suolistoon. Se vaikuttaa suolistossa ja sitä käytetään ainoastaan tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon.
Interleukiini 12/23:n estäjä ustekinumabi estää tulehdusvälittäjäaineena toimivien interleukiinien 12 ja 23 toimintaa sitoutumalla niihin. Ustekinumabia käytetään Crohnin taudin hoitoon. Lisäksi sitä käytetään läiskäpsoriaasin ja nivelpsoriaasin hoitoon.