Sappivaivat

Tutkimusten tarve:

Jos sappirakkokiviä epäillään oireiden perusteella, tilanne voidaan selvittää ultraäänitutkimuksella. Mikäli sappiarvot ovat laboratoriokokeissa koholla, saatetaan lisäksi tarvita sappiteiden magneettikuvaus, jolla voidaan selvittää, onko arvojen kohoamisen syynä esimerkiksi sappitiehytkivi. Sappirakkokivet saatetaan huomata sattumalta muusta syystä tehdyssä vatsan kuvantamistutkimuksessa. Sattumalöydöksenä havaittuja oireettomia sappirakkokiviä ei tarvitse hoitaa.

Sappirakon poistoleikkauksen aiheet

Lääkärisi voi suositella sappirakon poistoleikkausta sinulle, jos sappirakkokiviin liittyviä ylävatsakipukohtauksia on usein ja kipukohtaukset haittaavat elämää. Sappirakon poistoa suositellaan myös, jos sinulla on ollut jokin sappikiviin liittyvä lisätauti, kuten haimatulehdus tai sappitiehytkivi.

Sappirakkokivien aiheuttamia vatsavaivoja voi joskus olla vaikea erottaa muista vatsakivuista. Jopa neljällä viidestä sappikivipotilaasta on myös muista syistä johtuvia, usein toiminnallisia vatsavaivoja. Ne eivät häviä sappileikkauksen myötä. Närästys, vatsan turvotus, lievä ylävatsan polttelu ja suolentoiminnan häiriöt ovat tyypillisiä tällaisia vaivoja.

Jos odotat sappirakon poistoleikkausta tai sinulla on silloin tällöin vatsakipuja, joiden epäilet johtuvan sappirakkokivistä, saatat hyötyä sappioireita vähentävän ruokavalion noudattamisesta. Mikään lääkehoito ei poista sappikiviä.

Runsaasti rasvaa sisältävä ruoka saa aikaan sappirakon supistelua. Jos sappirakossa on kiviä, supistelut voivat aiheuttaa kipua ja puskea sappikiviä liikkeelle. Kivet voivat tällöin jopa tukkia sappitiehyitä ja estää ruoansulatuksessa tarvittavan sappinesteen kulun. Myös jotkut muut kuin rasvaiset ruoka-aineet voivat joillekin aiheuttaa oireita. Sappivaivoihin ei ole olemassa yhtä tiettyä ruokavaliota joka sopisi kaikille, vaan jokainen voi välttää itselle oireita aiheuttavia ruokia. Tavoitteena kuitenkin on mahdollisimman monipuolinen ruokavalio sappikivien muodostumisen ja kipujen ehkäisyn ohella.

Tasainen ateriarytmi ja kohtuulliset annoskoot ehkäisevät ruokailuun liittyviä kipuja. Pyri nauttimaan aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Rasva lisää voimakkaimmin sappirakon supistelua, joten runsasrasvaisia ruokia on hyvä välttää. Elimistö tarvitsee kuitenkin pehmeää rasvaa, joten ruoanvalmistuksessa voit käyttää maltillisesti kasviöljyjä tai juoksevaa margariinia, leivällä kasvirasvalevitettä ja salaatissa öljypohjaista salaatinkastiketta.

Kuitu sitoo suolistossa sappihappoja ja vähentää sappikivien muodostumista, joten runsaskuituisten ruoka-aineiden käyttö on suositeltavaa. Runsaskuituinen ruokavalio myös edesauttaa vatsan toimintaa ja helpottaa painonhallintaa. Hyviä kuidun lähteitä ovat mm. täysjyvävilja sekä kasvikset, marjat ja hedelmät.

Jotkut ruoat saattavat lisätä venytystä ja kipua aiheuttavaa kaasun muodostusta suolistossa tai aiheuttaa sappikipuja.

Tällaisia ruokia ovat esimerkiksi:

• Kaasua muodostavat
• kaalit, sipulit, lanttu, nauris, selleri, sienet, pavut, herneet ja linssit
• tuore omena ja päärynä, melonit ja avokado
• Hiilihapolliset juomat ja kahvi
• Tuore leipä tai pulla
• Voimakkaasti maustettu tai savustettu ruoka
• Etikka ja etikkasäilykkeet
• Makeutusaineet Esim. sorbitoli, ksylitoli, maltitoli, laktitoli ja isomaltitoli
• Inuliinia, oligofruktoosia, frukto-oligosakkarideja (FOS) galakto-oligosakkarideja (GOS) sisältävät tuotteet, kuten ruoansulatusjogurtit.

Pieninä määrinä kerrallaan myös näitä pystytään yleensä käyttämään.

Sappileikkauksen jälkeen ruokavaliota voi yleensä laajentaa. Kokeile uutta tai aiemmin oireita aiheuttanutta ruoka-ainetta ensin pienenä kerta-annoksena. Jos oireita ei ilmene, voit lisätä ruoan takaisin ruokavalioosi. Turhia rajoituksia ruokavaliossa ei kannata ylläpitää, vaan pyrkiä syömään mahdollisimman monipuolisesti.

Toukokuu 2018, HUS Kliinisen ravitsemusterapian yksikkö

Ummetuksen hoito-ohje pdf

Tähystysporttien tyypilliset paikat vatsalla.

Leikkaus

Sappirakon poistoleikkaus tehdään yleisanestesiassa eli nukutuksessa tähystysleikkauksena, jossa vatsanpeitteisiin tehdään neljä pientä, 1–2 senttimetrin reikää, joiden kautta kamera ja instrumentit viedään vatsaonteloon. Sappirakko ja sen sisällä olevat kivet poistetaan. Useimmiten leikkaus sujuu alusta loppuun ongelmitta tähystystekniikalla. Harvoin, noin yhdessä tapauksessa sadasta, leikkausta ei voida turvallisesti tehdä tähystystekniikalla loppuun. Esimerkiksi aiemmin sairastettu sappirakon tulehdus voi vaikeuttaa tähystysleikkausta. Tällöin kirurgi vaihtaa kesken leikkauksen tekniikan avoleikkaukseksi, jossa oikean kylkikaaren alle tehdään 10–15 senttimetrin leikkaushaava.

Sappirakon poisto on varsin turvallinen leikkaus. Pienet leikkaushaavat tulehtuvat harvoin. Lievä veren kertyminen leikkausalueelle on tavallista, ja joskus tämä verenpurkauma voi tulehtua. Sappivuoto katkaistusta tiehyestä leikkausalueelle on harvinainen jälkiongelma ja voidaan hoitaa asettamalla suojaava laskuputki sappiteihin mahantähystyksessä. Erittäin harvinaisena komplikaationa, noin kahdelle tuhannesta potilaasta, sappirakon poistoleikkauksessa voi tulla vaurio yhteiseen sapenjohtimeen.

Kuva: Sappirakko ja sappi-, maksa- ja haimatiehyet.

Kuva: Maksan, sappirakon ja haiman tiehyet yhdistyvät yhteiseen putkeen joka laskee pohjukaissuoleen. Pohjukaissuoli on ruoansulatuskanavassa heti mahalaukun jälkeen.

Mikäli olet muuten melko terve, sappirakon poistoleikkaus voidaan tehdä päiväkirurgisesti, jolloin pääset jo leikkauspäivänä kotiin toipumaan.

Kevyestä työstä tarvitsee yleensä noin viikon sairasloman leikkauksesta toipumista varten. Jotta leikkaushaavat ehtivät parantua, raskaasta vatsalihasten treenaamisesta täytyy leikkauksen jälkeen pitää noin kolme viikkoa taukoa.

Joskus sappirakon tulehdus on ensimmäinen oire sappirakkokivistä. Sappirakon tulehdus alkaa usein sappikivikohtauksen kaltaisella oireella eli kovalla erityisesti oikeanpuoleisella ylävatsakivulla, joka voi säteillä lapaluun seutuun. Sappirakon tulehduksessa kipu ei kuitenkaan mene ohi muutaman tunnin kuluessa, vaan jatkuu ja lisäksi voi nousta kuumetta. Sappirakon tulehdusta epäiltäessä tulee hakeutua lääkäriin päivystysluontoisesti.

Sappirakon tulehduksen hoito

Sappirakon tulehduksen ensihoidoksi aloitetaan antibioottihoito sairaalassa. Varsinainen hoito on tulehtuneen sappirakon poisto leikkauksella mahdollisimman pian, saman sairaalahoidon aikana. Kun sappirakko joudutaan poistamaan tulehtuneena, avoleikkaukseksi vaihtaminen on hieman yleisempää kuin suunnitelluissa sappirakon poistoleikkauksissa. Jos leikkausta ei jostain syystä voida tehdä muutaman päivän sisällä tulehdusoireiden alkamisesta, on parempi antaa tulehduksen rauhoittua useiden viikkojen ajan ennen leikkaukseen ryhtymistä.

Sappirakon tulehduksesta toipuminen

Mikäli sappirakon tulehdus on ollut lievä, toipuminen on hyvin samankaltaista kuin suunnitellusta sappirakon poistoleikkauksesta, ja voit päästä jo leikkausta seuraavana päivänä kotiin toipumaan. Jos sappirakon tulehdus on vaikea, voidaan leikkauksen jälkeen tarvita useampi päivä sairaalahoitoa.

Lue lisää:
Sappikivet (Terveyskirjasto)

Anatomiakuva sappikivestä haimatiehyessä. Kuvassa sappirakko (gallbladder), sappitiehyet (common bile ducts), pohjukaissuoli (duodenum), haima (pancreas) ja kivi (stone).

Etenkin pienet sappirakkokivet voivat liukua sappirakosta sapenjohtimeen ja tukkia sapen virtauksen maksasta pohjukaissuoleen.  Sappitukoksen oireena voi olla kovaa, kohtauksittaista, sappirakkokivikivun tapaista ylävatsakipua. Lisäksi iho ja silmänvalkuaiset voivat muuttua keltaisiksi, kun normaalisti sapen mukana suoleen erittyvä bilirubiini kerääntyykin verenkiertoon. Sapenjohtimen kiviä tai muuta tukoksen syytä epäiltäessä tilanne voidaan selvittää sappiteiden magneettikuvauksella (magnetic resonance cholangiopancreatography, MRCP).

Kuva: Sapenjohtimen kivien hoito ERCP-toimenpiteen avulla

Sapenjohtimen kivet poistetaan joko sappileikkauksen yhteydessä tai vielä tavallisemmin suun kautta tehtävällä tähystystoimenpiteellä (endoscopic retrograde cholangiopancreatography, ERCP). ERCP-toimenpiteen aikana annetaan rauhoittavaa lääkitystä ja kipulääkitystä niin, että toimenpide sujuu potilaan torkkuessa. Toimenpiteessä taipuisa tähystin viedään suun kautta mahalaukusta pohjukaissuoleen. Tähystimen avulla kivet poistetaan sapenjohtimesta avaamalla ensin sapenjohtimen sulkijalihas ja nuohoamalla kivet sapenjohtimesta pois. Nuohoamiseen käytetään ohutta toimenpidevaijeria, joka ensin uitetaan kiven ohi. Toimenpidevaijerissa oleva pallo täytetään ja pallon avulla vedetään kivi pohjukaissuoleen. Kivien poistuminen varmistetaan täyttämällä sappitiet varjoaineella ja ottamalla röntgenkuva. ERCP-toimenpiteen jälkeen voi päästä kotiin jo samana iltana, jos vointi on hyvä.

Tavallisin ongelma toimenpiteen jälkeen on haimatulehdus, jota esiintyy noin 2–4 prosentilla potilaista. Haimatulehduksen oireena ylävatsa kipeytyy toimenpiteen jälkeen. Yleensä 1–2 päivän seuranta sairaalassa riittää ja haimatulehdus paranee itsestään, mutta joskus haimatulehdus voi muuttua vaikeaksi ja vaatia pitkääkin sairaalahoitoa. Muita ERCP-toimenpiteen jälkeisiä, harvinaisia ongelmia ovat avatusta sapenjohtimen sulkijalihaksesta peräisin oleva verenvuoto suolistoon ja pohjukaissuolen puhkeaminen toimenpiteen yhteydessä.