Palleatyrä ja refluksitauti

Palleatyrä on tavallinen löydös iän myötä eikä itsessään vaadi hoitoa. Joskus siihen liittyy mahahappojen aiheuttama ruokatorvitulehdus ja jatkuva, hankala närästys. Silloin puhutaan refluksitaudista. Vaikean refluksitaudin hoitona on joskus leikkaus. 


Nämä elämäntapamuutokset ovat tärkeitä

  • Vältä ​ruokatorven sulkijalihaksen toimintaa heikentäviä ruokia, erityisesti rasvaisten ruokien osuutta ruokavaliossasi. Varsinkin suklaa pahentaa oireita. Ylensyönti pahentaa oireita.
  • Vältä runsasta kahvin ja alkoholin käyttöä.
  • Vältä aterioita 3–4 tuntia ennen makuulle käyntiä, koska makuuasento pahentaa takaisinvirtausta.
  • Säilytä normaali paino, sillä vatsaontelon sisälle kertyvä rasva lisää painetta vatsaontelossa ja venyttää ruokatorven aukkoa palleassa.
  • Lopeta tupakointi, sillä myös nikotiini veltostuttaa sulkijalihasta ruokatorven alaosassa.
  • Huolehdi normaalista suolentoiminnasta, sillä ummetus ja vatsan turvotus lisäävät närästystaipumusta.
  • Jos sinulla on yöllisiä närästysoireita, korota sängyn pääpuolta 10–15 cm. Tyynyt eivät toimi, vaan pääpuolen jalkojen alle pitää asettaa korotus.

Refluksitaudin lääkehoito

Ajoittainen haponestolääkitys auttaa tavallisesti hyvin oireisiin. Tauti on kuitenkin krooninen ja elintapamuutosten pitäisi olla pysyviä – muuten lääkehoitojaksoja tarvitaan toistuvasti.

Oireiden uusiessa voidaan aloittaa 6–12 viikon lääkehoito uudelleen tai käyttää lääkkeitä pitempään. Pitkäaikaishoidossa riittää yleensä pienempi lääkeannos kuin alkuvaiheen hoidossa.

Lääkkeet eivät estä mahan sisällön takaisinvirtausta, mutta koska se ei enää ole hapanta, neste ei ärsytä ruokatorvea. Lääkkeitä käytetään säännöllisesti päivittäin 6–12 viikon ajan, minkä jälkeen ne lopetetaan ja seurataan, pysyvätkö oireet poissa. Yli 2 kuukautta kestänyt lääkitys pitää lopettaa asteittain usean viikon aikana, sillä nopea lopettaminen aiheuttaa normaalia suuremman mahan hapontuoton ja oireiden kiihtymisen. Annos kannattaa ensin puolittaa 2–3 viikon ajaksi ja sen jälkeen annostusväliä voi vähitellen pidentää: lääkkeen voi ottaa vaikkapa joka toinen tai joka kolmas päivä.

Satunnaisia oireita voi hoitaa itse apteekista vapaasti saatavin happosalpaajalääkkein. Pitkäaikainen lääkitys aloitetaan lääkärin seurannassa. Oireiden pahenemisesta tai lääkityksen tarpeen merkittävästä lisääntymisestä kannattaa kertoa seurannasta vastaavalle lääkärille.

Tutkimusten tarve

Jos närästysoire on selvä, lääkityksen voi aloittaa ilman lisätutkimuksia.

Jos närästys ei parane tai uusiutuu pian hoidon jälkeen elämäntapamuutoksista huolimatta, saatetaan tarvita mahan tähystys (gastroskopia) oireiden syyn varmistamiseksi.

Gastroskopiavideon voit katsoa tästä

Kun suunnitellaan leikkaushoitoa, tehdään vuorokauden mittainen ruokatorven happamuuden ja mahdollisten liikehäiriöiden rekisteröinti ruokatorveen asetetun pienen anturin avulla. Vatsatalon ”Tutkimukset”-osiosta löydät lisää tietoa tutkimuksen kulusta. Ruokatorven liikehäiriöiden oireet voivat muistuttaa refluksioireita. Diagnoosin varmistaminen ennen leikkausta on tärkeää, koska liikehäiriöiden aiheuttamiin oireisiin leikkaus ei auta.

Refluksitaudin leikkaushoito

Refluksitaudin kirurgisen hoidon eli fundoplikaatioleikkauksen tavoitteena on estää happaman mahansisällön nousu ruokatorveen. Se toteutetaan kiertämällä mahalaukun yläosa ruokatorven alaosan ympäri pehmeäksi, noin 2 senttimetriä pitkäksi kaulukseksi, joka kiinnitetään paikalleen 2–3 ompeleella. Tämä kaulus eli mansetti estää takaisinvirtauksen. Mahdollinen palleatyrä korjataan samalla tuomalla pallea-aukon yläpuolelle noussut mahalaukun osa takaisin pallean alapuolelle ja sulkemalla pallea-aukko tiiviimmäksi ompelein. Leikkaus tehdään nukutuksessa yleensä tähystyksellisesti (laparoskooppisesti). Iholle tulee viisi pientä, noin 1 senttimetrin pituista haavaa.

Kuva 1. Normaali rakenne, jossa mahalaukku on kokonaan pallean alapuolella.

Kuva 2. Palleatyrä tarkoittaa sitä, että osa mahalaukusta pääsee liukumaan pallean aukosta sen yläpuolelle. Tällöin hapon nousua estävä sulkijamekanismi voi myös olla häiriintynyt.

Kuva 3. Fundoplikaatioleikkauksessa mahalaukun yläosa kierretään ja kiinnitetään ruokatorven ympäri ”takaiskuventtiiliksi”. Lisäksi venynyt pallean aukko ommellaan normaalikokoiseksi.

Iän, painon, elintapojen, fyysisen suorituskyvyn ja perussairauksien leikkaukselle aiheuttamat riskit arvioidaan jokaisen potilaan kohdalla erikseen. Riskitöntä leikkausta ei ole. Mikäli katsotaan, että hyödyt ovat suuremmat kuin mahdolliset haitat, voidaan edetä leikkaushoitoon.

Leikkauksesta toipuminen

 
Kotiin pääsee yleensä ensimmäisenä tai toisena päivänä leikkauksen jälkeen. Sairauslomaa on leikkauksen jälkeen työstä riippuen 1–3 viikkoa.

Ruokailu
Ensimmäisten kahden viikon aikana leikkauksesta kannattaa syödä vain nestemäistä ja soseutettua ruokaa. Kylmät ja lämpimät juomat ja ruoat voivat aiheuttaa kouristuksen uudessa mahansuussa. Tuoretta leipää ja lihaa tulisi välttää. Asteittain voi alkaa syödä tavallista ruokaa pieninä annoksina, mutta ruoka pitää pureskella hyvin. Voimakkaasti maustettuja ruokia ja hiilihappopitoisia juomia kannattaa alkuun välttää.

Liikunta
Kevyeen liikuntaan kannattaa palata pian, mutta raskasta fyysistä rasitusta sekä painavien tavaroiden nostamista on syytä välttää 3–4 viikon ajan. Kuntosaliharjoittelu hyvin raskailla painoilla on pysyvästi riski oireiden uusimiselle.

 

Leikkaustulokset

 

Hyvä tulos saavutetaan 7–9 potilaalla kymmenestä eli närästysoireet ja ruokatorvitulehdus paranevat.

Leikkaukseen liittyvä kuoleman riski on samaa luokkaa kuin sappi- tai tekonivelleikkauksissa eli hyvin vähäinen. Tavallisia mihin tahansa leikkaukseen liittyviä riskejä ovat vuoto-, laskimotukos- ja infektiovaara. Noin yhdellä kymmenestä esiintyy leikkaukseen liittyviä joskus vaikeitakin haittoja.

Leikkauksen jälkeen nieleminen voi vaikeutua muutaman päivän ajaksi. Joskus pahin vaihe on vasta 2–3 viikkoa leikkauksesta, mutta oire poistuu vähitellen 1–3 kuukauden kuluessa. Leikkauksen myötä röyhtäilyn tiheys ja määrä pienenevät. Fundoplikaatio-leikkauksen seurauksena noin puolet potilaista menettää kyvyn oksentaa jatkossa. Tämä on pysyvä ominaisuus.

Leikkaus parantaa närästyksen. Sen sijaan vatsan turvotus ja varhainen täyttymisen tunne ovat tavallisia ongelmia leikkauksen jälkeen röyhtäilykyvyn muutoksesta johtuen. Myös jotkut muut vatsan oireet, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä tai ulosteen pidätyskykyongelmat, voivat jopa lisääntyä. Ilmavaivat lisääntyvät kahdella kolmesta leikatusta pitkäaikaisesti.

Pienelle osalle leikatuista voi kehittyä krooninen ripuli tai niin sanottuja dumping-oireita kuten hikoilua, vapinaa, sydämen tykytystä, voimakasta pahoinvointia tai löysiä ulosteita. Oireet syntyvät siitä, että nopeasti imeytyvää ruokaa kulkeutuu nopeasti suoraan ohutsuoleen ilman mahaportin säätelyä, joka voi häiriintyä leikkauksen takia. Hoitona ovat säännöllinen ateriarytmi, kohtuullinen sokerin käyttö ja ravintokuidun lisäys.

Vuosien kuluessa osa rakennetuista ”takaiskuventtiileistä” venyy ja närästysoireet voivat palautua. Varsin moni päätyy uudelleen käyttämään happopumppusalpaajalääkkeitä. Uusintaleikkauksia päädytään kuitenkin tekemään alle viidelle prosentille, koska uusintaleikkauksen tulokset ovat usein huonompia kuin alkuperäisen leikkauksen. Joskus uusintaleikkaukseen päädytään takaiskuventtiilin liu’uttua pois paikaltaan siten, että ruoan kulku alas vaikeutuu.

    

Lue lisää:
Ruokatorven pH- ja impedanssimittaus
Ruokatorven manometria eli paineenmittaus
Ylävatsavaivat eli dyspepsia (Terveyskirjasto)


Edellinen sivuSeu​raava sivu

 




Refluksitaudin kirurgisen hoidon eli fundoplikaatioleikkauksen tavoitteena on estää happaman mahansisällön nousu ruokatorveen. Se toteutetaan kiertämällä mahalaukun yläosa ruokatorven alaosan ympäri pehmeäksi, noin 2 senttimetriä pitkäksi kaulukseksi.