Vuonna 2015 Suomessa todettiin 600 uutta mahasyöpätapausta. Varsinaisen mahasyövän eli mahalaukun karsinooman lisäksi mahalaukun kasvain voi olla lymfooma, neuroendokriininen kasvain tai GIST-kasvain (gastrointestinal stromal tumour), mutta nämä ovat harvinaisia. Neuroendokriinisistä ja GIST-kasvaimista vain pieni osa on pahanlaatuisia. Seuraavassa puhutaan varsinaisesta mahasyövästä.
Mahalaukun syövän syntymekanismeja ei tunneta tarkkaan, mutta tiedetään, että helikobakteerin aiheuttama mahan limakalvon tulehdus (mahakatarri) on tärkein riskitekijä sen synnyssä. Mahasyöpä on kuitenkin harvinainen, vaikka helikobakteerin aiheuttama mahalaukun limakalvon tulehdus on erittäin yleinen: arviolta puolet maapallon väestöstä kantaa sitä.
Myös elintavoilla (tupakointi, runsas suola ja vähäinen tuoreiden vihannesten ja hedelmien nauttiminen) katsotaan olevan merkitystä mahasyövän kehittymiselle, kuten myös perinnöllisillä tekijöillä. CDH1 –mutaation tiedetään altistavan mahasyövälle (elinikäinen riski 70-80%), jonka vuoksi tämän mutaation kantajat otetaan seurantaan tai heille tehdään ennalta ehkäisevä mahalaukun poisto.
Oireet
Varhaisvaiheessa mahasyöpä on usein oireeton. Tavallisia mahasyövän aiheuttamia oireita ovat varhainen täyttymisen tunne, laihtuminen, oksentelu, nielemisvaikeus sekä anemia. Joskus ensimmäinen oire saattaa olla verioksennus, veriulosteet tai jopa mahalaukun puhkeaman aiheuttama vatsakalvontulehdus.
Ns. hälyttäviä oireita, joiden ilmaannuttua tulisi hakeutua ruokatorven, vatsalaukun ja pohjukaissuolen tähystykseen, ovat seuraavat:
Gastroskopiavideo
- ylävatsavaivan ilmaantuminen ensimmäisen kerran 50–55-vuotiaana tai vanhempana
- nielemisvaikeus tai kipu
- tahaton laihtuminen yli 3 kg puolessa vuodessa
- toistuva oksentelu tai pahoinvointi
- anemia tai verenvuoto, kuten verioksennus tai veriuloste
- tunnettavissa oleva massa ylävatsalla tai kaulan imusolmukesuurentuma
- vatsasta selkään säteilevä tai jatkuva vatsakipu.
Tutkimukset
Mahasyövän diagnoosi tehdään tavallisesti mahalaukun tähystyksessä (gastroskopia), ja diagnoosi varmistuu tähystyksen yhteydessä otettavista koepaloista. Diagnoosin varmistuttua tehdään vartalon tietokonetomografia, jonka tarkoituksena on selvittää kasvaimen mahdollinen leviäminen mahalaukun ulkopuolelle ja auttaa hoitosuunnitelman tekemisessä. Joillekin potilaille tehdään ultraäänitutkimus mahalaukun tähystyksen yhteydessä (ns. endoskooppinen ultraäänitutkimus), jotta saadaan käsitys kasvaimen kasvusyvyydestä mahalaukun seinämässä. Joskus lisätietoa levinneisyydestä hankitaan vielä esimerkiksi maksan magneettikuvauksen tai PET-kuvauksen avulla.
Hoito
Mahasyövän hoidossa pyritään koko kasvaimen poistoon. Joskus pinnalliset, mahalaukun limakalvolle rajoittuvat kasvaimet saadaan hoidettua mahalaukun tähystyksen yhteydessä tehtävällä toimenpiteellä, jossa vain kasvaimen käsittävä osa limakalvoa poistetaan. Tällaisen toimenpiteen edellytyksenä on, että riski imusolmukkeisiin leviämisestä vaikuttaa erittäin vähäiseltä. Koska valtaosalla potilaista mahasyöpä löytyy oireiden perusteella, jolloin kasvaimet eivät yleensä enää ole pinnallisia, ei tällaisella toimenpiteellä yleensä päästä kaiken kasvainkudoksen poistoon, vaan tarvitaan leikkaus. Leikkauksessa mahalaukku poistetaan kokonaan tai osittain. Toimenpiteessä poistetaan lisäksi mahalaukkua ympäröiviä imusolmukkeita sekä usein myös sappirakko ja tarvittaessa muita lähielimiä, kuten haiman häntä tai perna.
Joillekin potilaille annetaan ennen leikkausta solunsalpaajahoitoa, jota yleensä vielä jatketaan leikkauksesta toipumisen jälkeen. Toisinaan solunsalpaajahoito annetaan vasta leikkauksen jälkeen. Solunsalpaajahoitojen tarkoituksena on pienentää kasvaimen uusiutumisriskiä.
Toipuminen leikkauksesta
Leikkauksen jälkeen potilaalla voi olla useita letkuja: nenämahaletku sieraimesta tyhjentämässä mahalaukun tai suoliston eritettä, laskuputkia vatsalla leikkausalueen eritteitä tyhjentämässä, virtsakatetri sekä keskuslaskimokatetri tai ”tippa” kädessä suonensisäistä nesteytystä ja ravitsemusta varten. Ensimmäisinä päivinä ravitsemus tapahtuu pääosin suoneen annettavalla nesteytyksellä. Normaali ruokailu aloitetaan leikkauksen jälkeen asteittaisesti, tavallisesti jo ensimmäisestä leikkauksen jälkeisestä päivästä alkaen.
Noin kolmasosalle mahasyövän takia leikatuista tulee jonkinasteinen komplikaatio tai viive toipumisessa. Useimmiten ongelmat ovat lieviä ja saadaan hoidettua ilman erillisiä toimenpiteitä esimerkiksi antibioottihoidolla tai hieman normaalia pidempään jatkuvalla suonen sisäisellä ravitsemushoidolla.
Sairaalahoidon pituus vaihtelee 5 ja 10 vuorokauden välillä. Sairauslomaa kirjoitetaan sairauden laajuudesta ja leikkaustyypistä sekä työn raskaudesta riippuen 1–2 kuukautta. Kotiutuessa kirjoitetaan reseptit kipulääkkeestä sekä mahdollisesti pernan poistoon liittyvistä rokotteista ja B12-vitamiinista. Veritulppien ehkäisemiseksi annetaan hepariinijohdannaisia pistoksina. Pistoshoito jatkuu vähintään sairaalahoidon ajan, mutta tavallisesti se jatkuu noin 4 viikkoa leikkauksesta.
Ravitsemus
Mahalaukun poiston jälkeen muun muassa raudan, kalsiumin ja D-vitamiinin imeytyminen on heikentynyt. Tämän vuoksi suositellaan otettavaksi kalkki-D-vitamiinivalmistetta ja monivitamiinivalmisteita säännöllisesti leikkauksen jälkeen. Jos Hb-arvo on matala, myös rautavalmistetta voi ottaa tabletteina.
Ruokaillessa tulee leikkauksen jälkeen huomioida se, että mahalaukkuun mahtuvat ruokamäärät ovat pienempiä kuin leikkausta edeltävänä aikana. Vastaavasti ravintoa tulee nauttia useammin riittävän kalorimäärän saamiseksi. Joskus ruokailun jälkeen esiintyy heikotusta, hikoilua tai sydämen tykytystä; tällöin voi kyseessä olla ns. dumping-oire, joka johtuu ruoan ajautumisesta suoleen hyvin nopeasti. Oiretta voidaan helpottaa esimerkiksi nauttimalla aterian nesteet vasta noin 15 minuuttia kiinteän ruoan nauttimisen jälkeen. Lisäksi nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja kannattaa välttää. Ajan mittaan syödyt ruokamäärät kasvavat. Usein paino putoaa leikkausta edeltävästä tilanteesta (keskimäärin 10 %), ja paino jää uudelle tasolle pysyvästi.
Seuranta
Ensimmäinen jälkitarkastus on yleensä noin 1–2 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Sen jälkeen kontrollit tapahtuvat ensin 3 kuukauden, sitten 6 kuukauden ja lopuksi 1 vuoden välein. Jos leikkauksen jälkeen päätetään antaa lisähoitoa Syöpätautien klinikassa, siirtyy seuranta hoitojen ajaksi sinne. Mahasyövän ennuste riippuu oleellisesti kasvaimen levinneisyydestä leikkaushetkellä. Valtaosa kasvaimen uusiutumista todetaan 2 vuoden sisällä leikkauksesta.