Tavallisin leikkaustekniikka on pienestä nivusviillosta tehty avoleikkaus, jossa tyrä korjataan ja nivusseudun kudoksia vahvistetaan keinoaineverkolla. Avointa tekniikkaa käytetään erityisesti silloin, kun korjataan aiemmin leikkaamatonta, toispuoleista nivustyrää tai jos on kyseessä tähystysleikkauksen jälkeen uusiutunut tyrä. Tällainen leikkaus voidaan yleensä tehdä paikallispuudutuksessa. Tarvittaessa voidaan käyttää nukutusta tai selkäpuudutusta.
Tuore haava avoimen leikkauksen jälkeen.
Myös tähystystekniikoissa käytetään vastaavanlaisia keinoaineverkkoja vatsanpeitteiden vahvistamiseksi. Tähystystekniikka kannattaa valita erityisesti silloin, jos nivustyrä on uusiutunut aiemman avoimen leikkauksen jälkeen tai jos todetaan molemminpuolinen tyrä. Tähystysleikkaus tehdään aina nukutuksessa.
Joskus tyrävyö voi vähentää oireita ja sellaista voidaan tarvittaessa käyttää esimerkiksi leikkausta odoteltaessa. Jos leikkausriskit ovat muiden sairauksien vuoksi huomattavasti kohonneet, niin tyrävyö voi olla vaihtoehto leikkaushoidolle.
Liikkuminen leikkauksen jälkeen onnistuu tavallisesti melko normaalisti. Kipu on lääkitystä vaativaa erityisesti ensimmäisten vuorokausien ajan ja alkaa sen jälkeen vähentyä. Toipumisvauhti on kuitenkin hyvin yksilöllinen eikä aina ennalta ennustettavissa.
Ponnistelu- ja nostorajoitukset eivät tutkimusten mukaan ole tarpeen verkon kanssa tehdyn nivustyräleikkauksen jälkeen, vaan harrastuksiin ja työhön voi palata heti voinnin salliessa.
Sairasloman pituus on tavallisimmin 1–2 viikkoa. Sen kuluessa on hyvä pyrkiä täysin normaaliin elämään ja liikuntaan sitä tahtia, kun kipu lääkityksen turvin antaa myöden. Tutkimusten mukaan raskas työ tai ponnistelu ei altista tyrän uusiutumiselle, joten raskaaseenkin työhön voi palata heti kun tuntee siihen pystyvänsä.
Jälkiongelmista tavallisimpia ovat haavatulehdukset, mustelmat ja kudosnestekertymät haava-alueella. Nämä ovat mihin tahansa leikkaukseen liittyviä aina mahdollisia ongelmia, jotka kuitenkin ovat yleensä helposti hoidettavissa.
Vakavia ongelmia (suoli- tai virtsarakkovaurioita) esiintyy lähinnä tähystysleikkausten jälkeen, mutta ne ovat hyvin harvinaisia (riski < 0,1 %).
Pienelle osalle potilaita (noin 2–3 %) kehittyy kroonista arpikipua nivustyräleikkauksen jälkeen. Yleensä kroonistunut kipu helpottaa ajan kanssa, mutta pitkittyessään voi vaatia lääkärin arvion ja joskus uusintaleikkauksen. Pitkittyneiden kipujen riski on olemassa sekä avoimen että tähystysleikkauksen jälkeen, mutta mahdollisesti hieman pienempänä tähystysleikkauksen jälkeen.
Tyrän uusiutumisriski verkkokorjauksen jälkeen ei ole suuri. Riski on leikkaustekniikasta riippumatta noin 1–5 prosenttia.
Vain noin kymmenesosa kaikista nivustyristä tulee naisille. Erityisesti iän myötä yleistyvä reisityrä on yleisempi naisilla kuin miehillä. Siihen liittyy selvästi muita nivustyriä suurempi riski kureutumiselle. Aina ei ole helppoa erottaa, onko kyse reisityrästä vai tavallisesta nivustyrästä, ja sen vuoksi naisten tyrä suositellaan aina hoidettavaksi leikkauksella.
Nivuskipu on hyvin tavallinen oire ja voi johtua monesta erilaisesta syystä. Joskus kyse voi olla alkavasta tyrästä, jolloin melko pian nivuseen ilmaantuu tyräksi tunnistettava pullistuma.
Jos oireena on nivuskipu ilman selkeää pullistumaa, voidaan tarvita lisätutkimuksia. Ultraäänitutkimus on epäluotettava nivuskivun tutkimisessa. Monesti siinä epäillään tyrää, vaikka sitä ei todellisuudessa olisikaan. Jopa kolmasosalla potilaita ei todellisuudessa ole tyrää, vaikka kaikututkimuksessa sellainen nähdään. Epäselvissä tapauksissa magneettikuvaus voi antaa lisäselvyyttä.
Avainasemassa on tarkka kliininen tutkimus ja kivun luonteen ja esiintymisen kartoittaminen. Nivuskipuja voivat aiheuttaa lukuisat eri syyt, kuten:
- selkäperäiset vaivat
- lonkkaperäiset vaivat
- lihasjänteiden kiinnityskohtien ärtyminen nivusalueella
- eturauhasperäiset oireet
- vatsanpeitteiden venymisestä aiheutuva hermoärsytys alavatsalla