Haavaisessa paksusuosuolentulehduksessa leikkaukseen päädytään, jos
- lääkehoidosta huolimatta oireet jatkuvat tai pahenevat
- on toistuvia pahenemisvaiheita ja oireet haittaavat elämänlaatua
- on vaikeita haittavaikutuksia lääkehoidosta
- kortisonihoito on pitkittynyt, siitä ei ole päästy eroon
- on todettu solumuutoksia tai syöpä
- päivystysleikkaukseen päädytään, jos
- 5-7 vuorokauden lääke- ja nestehoidolle ei ole vastetta
- hyvin harvoin leikkauksen syynä ns. toksinen megakoolon, jolloin paksusuoli ei enää kykene supistumaan normaalisti ja viemään suolistokaasuja eteenpäin, voimakas verenvuoto tai suolen puhkeama
Leikkaus
Leikkauksessa tehdään paksusuolen ja peräsuolen poisto. Leikkauksella paranee sairaudesta ja syöpävaara voidaan minimoida. Ohutsuolen loppuosasta rakennetaan peräsuolen korvaava säiliö (ns. J-pussi, IPAA-leikkaus), joka yhdistetään peräaukon yläpuolelle. Leikkaus mahdollistaa normaalin ulostamisen peräaukon kautta, ja pysyvältä ohutsuoliavanteelta vältytään.
Kun leikkaus tehdään suunnitellusti, voidaan joskus tehdä paksu- ja peräsuolen poisto (proktokolektomia) ja J-pussi yhdessä leikkauksessa. Väliaikaisen suojaavan ohutsuoliavanteen tarve harkitaan yleensä potilaskohtaisesti.
Päivystysleikkauksessa tehdään paksusuolen poisto jättäen peräsuoli ja tehden väliaikainen ohutsuoliavanne. J-pussi voidaan lähes aina näissäkin tapauksissa rakentaa myöhemmin peräsuolen poiston yhteydessä.
J-pussi, (IPAA) on ohutsuolesta rakennettu säiliö. Paksu- ja peräsuoli irrotetaan ja katkaistaan peräsuolesta sulkijalihasten yläpuolelta. Ohutsuolesta muodostetaan J:n muotoinen säiliö, joka kiinnitetään suolisaumalla peräaukon yläpuolelle. Peräaukon sulkijalihakset säästetään, jotta pidätyskyky toimisi mahdollisimman normaalisti leikkauksen jälkeen.
Tavallisin leikkauksen jälkeinen komplikaatio on säiliötulehdus (pussiitti, eli ohutsuolesta tehdyn säiliön tulehtuminen). Kymmenen vuoden kuluessa vajaa puolet leikatuista on kokenut vähintään yhden säiliötulehduksen. Sen oire on ripuli ja verentulo ulosteisiin. Sitä hoidetaan pääasiassa antibiooteilla. Probioottivalmistetta VSL#3 voidaan käyttää säiliötulehdusten estohoitoon.
Kaikille haavaista paksusuolitulehdusta sairastaville ei J-pussileikkausta voida tehdä. Jos potilas on iäkäs ja huonokuntoinen tai sulkijalihakset eivät toimi optimaalisesti, ei pussia kannata tehdä. Joskus harvoin suoli ei riitä J-pussiksi riittävän alas lantioon. Aina mikäli potilas itse haluaa ehdottomasti mieluummin ohutsuolitavanteen, sellainen voidaan tehdä ja jättää J-pussi rakentamatta.
Crohnin tautia ei voida poistaa tai parantaa leikkauksella. Sairaus uusiutuu leikkaussaumaan tai voi siirtyä uudelle alueelle. Tästä syystä kirurginen hoito on mahdollisimman suolta säästävää.
Crohnin taudin leikkaukseen päädytään, jos
- on vaikea tulehdus, jota ei lääkkeillä saada rauhoittumaan
- on ahtauma tai tukos suolessa
- on märkäpaise tai fisteleitä
- on vaikea verenvuoto tai suolen puhkeaminen, raju verenvuoto
- jatkuva anemia, kipu ja aliravitsemus ovat myös leikkausaiheita
- on todettu syöpäriski
- on perianaali (peräaukon alueen Crohnin tauti) fistelit ja paiseet
Leikkaus
Ohutsuolta pyritään säästämään, koska se on tärkeä tekijä ravintoaineiden imeytymisessä. Jos ohutsuolta joudutaan leikkaamaan, poistetaan vain sairas kohta tervettä suolta säästäen. Suolen ahtaumakohta typistetään ahtautuneesta kohdasta. Lyhyet ahtaumat voidaan hoitaa strikturoplastialla. Siinä suolen ahtaaseen kohtaan tehdään pitkittäisviilto, joka ommellaan kiinni poikittain. Suoleen tulee näin ikään kuin pieni pussi.
Jos tauti on
paksusuolen alkuosassa, voidaan tehdä paksusuolen typistys sille puolelle. Mikäli tautia on laajemmalla alueella, suoritetaan usein koko paksusuolen- tai paksu-ja peräsuolen poisto ja tehdään pysyvä ohutsuoliavanne. Joissain tapauksissa väliaikainen avanne voi tulla kyseeseen tulehduksen rauhoittamiseksi tai päivystysleikkauksen jälkeen. Crohnin tauti -potilaille ei tehdä J-pussia, koska noin puolet pusseista joudutaan poistamaan myöhemmin.
Fisteleitä voi syntyä suolesta vatsan tai pakaran iholle, suolen toiseen kohtaan tai johonkin sisäelimeen. Fistelin kirurginen hoito riippuu aina sen sijainnista ja koosta.
Paise (absessi) syntyy yleensä fistelin yhteyteen, ja se tyhjennetään tai poistetaan kirurgisesti.
Suolileikkauksen jälkeen potilas kannattaa puolen vuoden kuluessa tähystää saumatilanteen tarkistamiseksi, koska taudilla on taipumus uusiutua juuri saumakohdissa. Jos ohutsuolta on poistettu runsaasti, erityisesti sen loppupäästä, siitä voi seurata rasvojen, sappihappojen ja B12-vitamiinin imeytymishäiriöitä.
Lantioseudun magneettikuvausta tarvitaan useimmiten Crohnin taudin perianaalisten muutosten tutkimisessa. Peräaukon alueen paiseet (absessit) avataan ja tyhjennetään kirurgisesti. Paiseiden ja fistelien hoidossa käytetään myös antibiootteja. Pakaran iholle avautuviin fisteleihin laitetaan usein ns. Seton-lankoja. Lanka kulkee fistelikäytävän läpi pitäen kanavan auki, rauhoittaa akuutin tilanteen ja estää uudet paiseet. Jos fisteleiden lisäksi on vaikea peräsuolen Crohnin tauti, voidaan joutua poistamaan koko peräsuoli ja tekemään pysyvä avanne. Myös väliaikainen voi tulla kyseeseen tulehduksen rauhoittamiseksi. Fisteleitä voidaan tulehdustilanteen rauhoituttua hoitaa kirurgisesti usein aikaisemmin asetetun Seton-langan jälkeen.
Jos Crohnin tauti aiheuttaa anaaliseudulla monimutkaisia fisteleitä, joissa on monia kanavia, TNF-alfan estäjiä voidaan käyttää ensisijaisina hoitoina, sen jälkeen kun paiseet on avattu ja fistelit on tarvittaessa hoidettu Seton-lankojen avulla. Lääkitykseen voidaan yhdistää atsatiopriini, 6-merkaptopuriini tai metotreksaattilääkitys.