Lääkehoito

​​Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavia hoidetaan ensisijaisesti lääkehoidolla, ja tarvitaan pitkäaikaista ylläpitolääkitystä. Suolisairauden diagnoosi, laajuus, paikantuminen ja vaikeusaste vaikuttavat käytettävän lääkehoidon valintaan.

Lääkehoidon tavoitteena on ensisijaisesti hoitaa suolen limakalvon tulehdusta ja vähentää oireita. Lääkehoito ei ole parantavaa, mutta se rauhoittaa tulehdusta. Tulehduksen rauhoituttua ylläpitolääkityksellä pyritään saavuttamaan mahdollisimman pitkiä oireettomia vaiheita. Ottamalla lääkkeet säännöllisesti voidaan välttää taudinkulkuun kuuluvia pahenemisvaiheita. Pahenemisvaiheiden aikana lääkitystä tulee tehostaa.

Sopivan lääkehoidon löytämiseksi potilas saattaa joutua kokeilemaan useita eri lääkevaihtoehtoja. Ohjausta lääkehoidosta saa hoitavalta lääkäriltä ja hoitajalta. Lääkehoidon tehoa arvioidaan oireiden vähenemisellä, laboratoriokokeilla, tähystämällä tai muilla kuvantamistutkimuksilla.

Lääkkeistä saa erityiskorvauksen lääkärin kirjoittamalla B-lausunnolla.

Kortisoni

Kortisoni rauhoittaa tulehdusta ja helpottaa oireita. Kortisonia voidaan annostella tabletteina, suonensisäisesti tai paikallishoidoksi peräsuoleen. Suun kautta annosteltuja suolessa paikallisesti vaikuttavia valmisteita voidaan käyttää tavallisen systeemisesti vaikuttavan kortisonilääkityksen sijasta.

Kortisoni heikentää vastustuskykyä. Pitkäaikaisesta käytöstä ei ole hyötyä tulehduksellisen suolistosairauden hoidossa.

5-ASA-valmisteet

5-ASA on lyhenne sanasta 5-aminosalisylaatti. 5-ASA:lla on paikallinen, suolen limakalvon tulehdusta hillitsevä vaikutus. Tämän lääkeryhmän lääkkeitä käytetään sekä taudin aktiiviseen vaiheen rauhoittamiseen että ylläpitohoitoon.

Mesalatsiinia voidaan annostella tabletteina tai paikallishoidoksi peräpuikkoina ja peräruiskeina. Paksusuolen loppuosan ja peräsuolen tulehdusta hoidetaan ensisijaisesti peräruiskeilla ja/tai peräpuikoilla. Mesalatsiinia käytetään pääasiassa lievän ja keskivaikean haavaisen paksusuolitulehduksen hoidossa.

Sulfasalatsiini on sulfan ja salisyylihapon yhdistelmä. Sitä käytetään suolitulehduspotilailla nykyisin pääasiassa niveloireiden hoitoon tabletteina annosteltuna.

Immunosuppressiiviset lääkkeet (solunsalpaajalääkkeet)

Immunosuppressiivinen lääkitys on aiheellinen silloin, kun sairautta ei saada rauhoittumaan 5-ASA- ja kortisonilääkityksellä tai tarvitaan toistuvia kortisonikuureja. Immunosuppressiivista lääkitystä käytetään myös pahenemisvaiheiden estohoitona. Crohnin taudissa immunosupressiivinen lääkitys aloitetaan usein suoraan ylläpitolääkkeeksi.

Lääkityksen aikana infektioherkkyys saattaa lisääntyä, ja eläviä viruksia sisältävien rokotteiden käyttöä tulee välttää.

Atsatiopriini ja 6-merkaptopuriini vaikuttavat estämällä nukleiinihappometaboliaa ja immuunivasteeseen osallistuvien solujen jakautumista. Vaikutus alkaa hitaasti 3–6 kuukauden aikana. Lääkkeet annostellaan tabletteina.

Metotreksaatti vähentää immuunijärjestelmän solujen toimintaa ja aktivaatiota. Metotreksaatin vaikutus tulee suhteellisen hitaasti, ja täysi vaikutus on todettavissa noin kahden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Metotreksaatin käyttö on kielletty vähintään kolme kuukautta ennen raskautta sekä raskauden ja imetyksen aikana. Myös miehen on tauotettava lääke vähintään kolme kuukautta ennen raskauden alkua.

Jos atsatiopriinilla, 6-merkaptopuriinilla tai metoreksaatilla saavutetaan hoitovaste, lääkitystä jatketaan 3–5 vuotta. Atsatiopriinia ja 6-merkaptopuriinia annostellaan tabletteina. Metotreksaatti  voidaan annostella tabletteina tai itse kotona pistäen.

Siklosporiini on kalsineuriinin estäjä, jota käytetään lyhytaikaisesti vaikean haavaisen paksusuolentulehduksen hoitoon. Siklosporiinia voidaan antaa muutaman päivän ajan suonensisäisenä infuusiona sairaalassa. Jos saavutetaan hoitovaste jatketaan lääkitystä suun kautta annosteltuna3–4 kuukautta.

Biologiset lääkkeet

Biologiset lääkkeet tuotetaan tai ne ovat peräisin elävistä soluista. Biologisia lääkkeitä käytetään keskivaikean tai vaikean tulehduksellisen suolisairauden hoitoon. Niiden vaikutus kohdistuu tulehduksen välittäjäaineisiin, tai ne estävät tulehdusta aiheuttavia tai ylläpitäviä valkosoluja toimimasta. Biologiset lääkkeet annostellaan sairaalassa suonensisäisenä infuusiona tai kotona itse pistäen. Lääkityksen aikana infektioherkkyys saattaa lisääntyä, ja eläviä viruksia sisältävien rokotteiden käyttöä tulee välttää.

Biosimilaarit ovat aiemmin käyttöön hyväksyttyjen biologisten lääkkeiden tarkkoja kopioita ja vastaavat niitä laadun, turvallisuuden ja tehon suhteen.

TNF-alfan estäjät estävät tulehdusvälittäjäaine TNF-alfan toimintaa kaikkialla elimistössä, myös suolistossa. Niitä käytetään IBD:n lisäksi myös useissa muissa kroonisissa sairauksissa.

Adalimumabia ja infliksimabia käytetään sekä Crohnin taudin että haavaisen paksusuolentulehduksen hoitoon. Golimumabia käytetään suolitulehduksista ainoastaan haavaisen paksusuolentulehduksen hoitoon.

Integriiniestäjä vedolitsumabi estää tulehdusta ylläpitävien valkosolujen pääsyn suolistoon. Se vaikuttaa suolistossa ja sitä käytetään ainoastaan tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon.

Interleukiini 12/23:n estäjä ustekinumabi estää tulehdusvälittäjäaineena toimivien interleukiinien 12 ja 23 toimintaa sitoutumalla niihin. Ustekinumabia käytetään Crohnin taudin hoitoon. Ustekinumabia käytetään myös läiskäpsoriaasin ja nivelpsoriaasin hoitoon.

Muu lääkitys

Ripulilääkkeet

Loperamidia sisältäviä ripulilääkkeitä ei suositella käytettäväksi.

Kipulääkkeet

Tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavien olisi hyvä välttää tulehduskipulääkkeiden käyttöä. Tulehduskipulääkkeitä ovat mm. ibuprofeiini ja ketoprofeiini. Tulehduskipulääkkeiden sijaan voi käyttää parasetamolia tai reseptillä saatavaa tramadolia.

Muualla Terveyskylässä

Lisää tietoa lääkityksistä ja lääkkeiden käytöstä löydät Lääketalosta.



Edellinen sivuSeuraava sivu

 



Lisätietoa