Niveloireet ovat tavallisimpia kroonisiin tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyviä liitännäissairauksia. Erilaisia niveloireita, useimiten nivelkipuja eli artralgiaa, voi esiintyä sairauden kaikissa vaiheissa. Artriittia eli niveltulehdusta esiintyy yleensä vain suolisairauden aktiivisessa vaiheessa. Sakroiliitti eli risti-suoliluunnivelen tulehdus ja selkärankareuma oireilevat taudin vaiheesta riippumatta. Niveloireiden ilmetessä poissuljetaan muiden reumasairauksien mahdollisuus.
Kroonisiin tulehduksellisiin suolistosairauksiin voi liittyä iho- ja suuoireita. Tavallisimmat iho- ja limalvo-oireet liittyvät suolisairauden lääkitykseen kuten kortisonihoitoon.
Kyhmyruusu on ihottuma, joka ilmenee sinipunaisina aristavina kyhmyinä erityisesti säärien etupinnoilla, joskus myös reisissä tai kyynärvarsissa. Kuumetta on joka toisella. Kyhmyt parantuvat jälkiä jättämättä muutamassa viikossa tai muutamassa kuukaudessa. Kyhmyruusu liittyy aktiiviin suolitautiin.
Pyoderma gangrenosum on harvinainen, vaikea sairaus, jossa ihoon syntyy muutamassa päivässä kivuliaita pieniä paiseita, jotka haavautuvat ja alkavat märkiä. Tavallisesti sääriin tai muualle alaraajoihin tulee pienen paiseen tapaisia märkäpäitä, jotka laajentuvat nopeasti ja haavautuvat muutamassa päivässä tai viikossa. Haavoja voi olla muuallakin ihossa, tavallisesti vartalolla, joskus pään alueella. Kolmasosalla haavaumat kehittyvät ihorikkoumiin, esimerkiksi pieniin vammoihin tai leikkaushaavoihin. Haavoja on toisilla vain muutamia, toisilla kymmeniä. Haavojen koko vaihtelee muutamasta millimetristä pariinkymmeneen senttimetriin. Pyoderma gangrenosum ei liity suolitaudin aktiivisuuteen.
Suun aftat ovat tavallinen aktiiviin Crohniin tautiin liittyvä liitännäisairaus. Muita suun alueen ilmentymiä ovat huulten turvotus ja tulehdus ja suun haavaumat. Granulomatoottinen huulitulehdus eli orofasiaalinen granulomatoosi voi olla Crohnin taudin ensioire. Tyypillinen potilas on lapsi tai nuori. Poskien ja ikenien limakalvolla on mukulakivimäisyyttä, poimuttumista ja hetuloita. Ienalue voi olla voimakkaan punainen ja turvoksissa. Huuliturvotus on kiinteää, tavallisesti vain ylä- tai alahuulessa.
Kroonisten tulehduksellisten suolistosairauksien kannalta merkittävin liitännäissairaus on ahtauttava sappitietulehdus eli primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC). Se johtaa maksan sisäisten ja ulkoisten sappiteiden ahtaumiin ja pitkälle edetessään estää sappinesteen virtauksen ja johtaa maksakirroosiin. Riski sairastua tautiin on merkittävästi lisääntynyt tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavilla potilailla, joista alle 10 prosenttia sairastuu sklerosoivaan kolangiittiin.
Tauti todetaan verikokeissa selvitettäessä koholla olevan seerumin alkaalisen fosfataasin (S-Afos) syytä. Tautia voidaan hakea sappiteiden magneettikuvauksella, mutta diagnoosin varmentaminen, etenkin varhaisvaiheessa, edellyttää sappiteiden varjoainekuvausta (ERCP), joka tehdään tähystimen avulla ruiskuttamalla sappiteihin varjoainetta. Sklerosoiva kolangiitti ei liity suolitaudin aktiivisuuteeen. Slerosoivaan koolangiittin liittyy lisääntynyt sappiteiden ja paksusuolisyövän vaara. Pitkälle edennyt sklerosoiva kolangiitti on nykyisin Pohjoismaissa yksi yleisimpiä maksansiirron aiheita.
Värikalvotulehdus (iriitti, anteriorinen uveiitti tai silmän etuosauveiitti) on silmänsisäinen tulehdus. Värikalvotulehduksessa silmän värillinen osa tulehtuu. Silmä on kivulias, siihen liittyy näön alenema, valoherkyys ja usein pääsärky. Värikalvontulehdus ei välttämättä liity suolitaudin aktiivisuuteen.
Silmän kovakalvon pintatulehduksessa eli episkleriitissä oireena on kivuton silmän kovakalvon eli skleeran punoitus ja turvotus ilman näön alenemaa. Episkleriitti liittyy suolitaudin aktiivisuuteen. Mikäli tulehdus etenee syvempiin osiin, on kyseessä skleriitti. Episkleriitti paranee usein 1-2 viikossa ilman hoitoa.
Jos tulehduksellista suolistosairautta sairastavalla on silmäoireita, tulee hänestä herkästi tehdä lähete silmälääkärille.
Muita mahdollisia liitännäissairauksia ovat haimatulehdukset sekä munuaismuutokset. Tulehduksellisiasuolistosairauksia sairastavilla on myös lisääntynyt riski laskimotukoksiin ja keuhkoveritulppaan.