Mikroskooppiset koliitit

Mikroskooppisen koliitin oire on vesiripuli, joka voi tarvita ajoittaisen lääkityksen rauhoittuakseen, mutta asettuu myös joskus itsekseen.

Mikroskooppisia koliitteja esiintyy yleisimmin yli 50-vuotiailla. Mikroskooppisissa koliiteissa paksusuolen limakalvolla esiintyy niin vähäisiä tulehdusmuutoksia, että tähystyksen yhteydessä limakalvo näyttää täysin normaalille. Koepalojen mikroskooppisessa tutkimuksessa voidaan kuitenkin todeta taudille tyypilliset muutokset.

Mikroskooppiset koliitit voidaan mikroskooppilöydöksen perusteella jakaa lymfosyytti- ja kollageenikoliittiin, jotka ovat oireiltaan hyvin samankaltaiset. Tyypillinen oire on jatkuva vesiripuli, joka hankalimmillaan voi johtaa laihtumiseen.

Taudin hoito on oireenmukaista; pitkäaikaista lääkehoitoa tarvitaan harvoin.

Mikroskooppisen koliitin oireet

Mikroskooppiset koliitit voivat aiheuttaa hyvin samankaltaisen oirekuvan kuin ripulipainotteinen ärtyvän suolen oireyhtymä. Vesiripuli voi kuitenkin toisinaan olla niin ankaraa, että se johtaa merkittävään painon putoamiseen ja kuivumaan. Muina oireina voi esiintyä vatsakipuja, vatsan turvottelua ja ilmavaivoja. Taudin kulku on tyypillisesti vaihteleva; oireettomia jaksoja saattavat seurata pahenemisvaiheet.

Mikroskooppista koliittia sairas​tavilla on usein myös muita autoimmuunisairauksia, kuten keliakiaa.

Miten mikroskooppinen koliitti todetaan?

Tähystyksessä paksusuolen limakalvo vaikuttaa yleensä täysin normaalille. Tähystyksen yhteydessä otetuissa koepaloissa todetaan kuitenkin tyypilliset muutokset. Lymfosyyttikoliitissa limakalvolla todetaan runsaasti tulehdussoluja (lymfosyyttejä) ja kollageenikoliitissa limakalvon alla todetaan paksuuntunut kollageenikerros.

Miten mikroskooppista koliittia hoidetaan?

Hoidolla pyritään oireiden lievittämiseen. Mikroskooppinen koliitti saattaa joskus rauhoittua itsestäänkin ja pitkäaikaista lääkehoitoa tarvitaan harvoin.

Yleensä hoito aloitetaan oireenmukaisella ripulilääkityksellä, kuten loperamidilla. Osa potilaista hyötyy kuituvalmisteista (esim. Vi-Siblin). Ripuli saattaa rauhoittua myös sappihappojen imeytymishäiriön hoitoon käytettävällä kolestyramiinilla. Varsinaisten tulehduksellisten suolisairauksien hoitoon tarkoitetuista lääkkeistä salatsosulfapyridiini ja 5-aminosalisyylihappo tehoavat vain noin puolella potilaista.

Kortisonivalmisteet, kuten prednisoloni ja budesonidi tehoavat yleensä nopeasti, mutta ongelmana on oireiden uusiutuminen kuurin päätyttyä. Pitkäaikaiseen kortisonin käyttöön liittyy myös runsaasti haittavaikutuksia, joten pitkiä kortisonikuureja tulisi välttää.

Tietyt lääkkeet, kuten tulehduskipulääkkeet ja närästyksen hoitoon käytetyt proteiinipumppuinhibiittorit, saattavat laukaista mikroskooppisen koliitin. Oireet rauhoittuvat, kun lääke lopetetaan.

Mikroskooppisten koliittien lääkitys ei kuulu KELA:n erityiskorvattavuuden piiriin.

Mikroskooppisen koliitin seuranta

Mikroskooppisiin koliitteihin ei ole todettu liittyvän lisääntynyttä paksusuolen syöpäriskiä, eikä tauti vaadi tähystysseurantaa.

Aiheesta muualla

Edellinen sivuSeuraava sivu

 

Päivitetty  17.4.2020