Tietoa isotooppitutkimuksista

Isotooppitutkimukset ovat saaneet nimensä siitä, että niissä käytetään radioaktiivisia lääkeaineita, jotka sisältävät eri alkuaineiden lyhytikäisiä isotooppeja eli radioisotooppeja.

Isotooppitutkimuksessa käytettävä lääkeaine sisältää pienen määrän radioaktiivista ainetta.

Isotooppitutkimuksilla voidaan selvittää elinten toiminnan ja aineenvaihdunnan muutoksia. Monet elintoimintojen häiriöt pystytään havaitsemaan isotooppitutkimuksissa hyvinkin varhaisessa vaiheessa.

Tutkimuksissa käytettävät laitteet pystyvät mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä.

Isotooppitutkimuksilla voidaan tutkia muun muassa:

  • syövän levinneisyyttä

  • anemiaa

  • keuhkojen ja munuaisten toimintaa

  • sydänlihaksen verenkiertoa (sydänlihasperfuusio)

  • luuston aineenvaihduntaa

  • reseptorien toimintaa aivoissa

  • erilaisia infektioita

Tyypillinen isotooppitutkimus on luuston gammakuvaus, jota käytetään syövän levinneisyyden selvittelyssä.

Monissa isotooppitutkimuksissa tehdään myös TT-tutkimus samalla kertaa anatomian hahmottamiseksi ja kuvakorjausten laskemiseksi tai jopa diagnostisessa tarkoituksessa.

Isotooppitutkimuksia tehdään myös lapsille.

Haitarin otsikkotaso2
Miten valmistaudun isotooppitutkimukseen?

Ennen isotooppitkimusta saat potilasohjeen, jossa kerrotaan pitääkö tutkimukseen jotenkin valmistautua. Suurimpaan osaan tutkimuksista ei ole erityisiä valmistautumisohjeita, mutta joihinkin tutkimuksiin on hyvin tarkat ohjeet.

Valmistautuminen riippuu sinulle tehtävästä tutkimuksesta. Lue potilasohje huolellisesti ajoissa ennen tutkimusta, jotta tutkimusta ei jouduta perumaan puutteellisen valmistautumisen vuoksi.

Mikäli tiedät tai epäilet olevasi raskaana, kerro tästä sinua hoitavalle lääkärille tai viimeistään tutkimukseen tullessasi. Raskaana oleville tehdään isotooppitutkimuksia vain poikkeustapauksissa.

Mitä isotooppitutkimuksessa tapahtuu?

Isotooppitutkimuksessa sinulle annetaan lääkeainetta, joka sisältää pienen määrän radioaktiivista ainetta. Yleensä lääkeaine annetaan suoraan suoneen tai kudokseen, mutta se voidaan antaa myös suun kautta tai hengityksen mukana.

Kun radioaktiivinen lääkeaine on elimistössä, se hakeutuu normaalin verenkierron ja aineenvaihdunnan mukana tutkittavaan kehon osaan, elimeen tai kudokseen.

Joissain tutkimuksissa kuvaus voidaan aloittaa heti radioaktiivisen lääkeaineen antamisen jälkeen. Osassa tutkimuksia joudutaan odottamaan jopa kolme tuntia, että lääkeainetta ehtii kertymään riittävästi kuvauskohteeseen.

Radioaktiivisen lääkeaineen johdosta tutkittava elin säteilee paikallisesti ja sitä voidaan tutkia kuvaamalla. Kuvaus tehdään joko gammakameralla kokokeho-, paikallis- tai leikekuvauksena (SPET) tai positroniemissiotomografiakameralla leikekuvauksena (PET). Näihin kameroihin on yhdistetty tietokonetomografiakamera (TT) eli leikekuvaukset tehdään ns. hybridikuvauksena yhdistämällä kaksi tutkimustapaa (SPET-TT tai PET-TT).

Tutkimuksesta riippuen kuvaus kestää kymmenestä minuuttista jopa 1-2 tuntiin.

Mitä isotooppitutkimuksen jälkeen?

Isotooppilääketieteeseen erikoistunut lääkäri analysoi kuvat, tekee niistä lausunnon ja lähettää sen lääkärille, joka lähetti sinut tutkimukseen. Lääkärisi kertoo sinulle tuloksista ja miten hoitoa jatketaan.

Ota yhteyttä sinua hoitavaan yksikköön, mikäli sinulla ei ole tiedossa vastaanotto- tai soittoaikaa.

Onko isotooppitutkimuksessa riskejä?

Vaikka isotooppitutkimuksissa käytetään radioaktiivisia lääkeaineita, säteilyannos ja säteilystä aiheutuva mahdollinen riski on pieni. Käytettävät laitteet ovat herkkiä ja pystyvät mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä. Allergisia reaktioita esiintyy isotooppitutkimuksissa hyvin harvoin.

Jos säteily mietityttää, voit aina kysyä lisätietoa sinua hoitavalta lääkäriltä tai tutkimusyksikön henkilökunnalta.

 
 

Katso video: Isotooppitutkimus. Videon on tuottanut HUS ja siinä on tekstitykset suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

tietokonetomografia; Isotooppilääketiede; säteilyannos; isotooppitutkimus; PET -kuvaus

Kyllä

Päivitetty  10.3.2023