Spirometrialla tutkitaan muun muassa:

• astmaa
• keuhkoahtaumatautia (COPD)

Yleensä spirometriatutkimukset tehdään laboratorioissa.

Tutkimuksessa puhalletaan laitteeseen (spirometriin), joka mittaa keuhkojen tilavuutta ja puhalletun ilman virtausnopeutta. Se kertoo, kuinka paljon ilmaa mahtuu keuhkoihisi kerralla (tilavuus) ja kuinka nopeasti saat keuhkosi tyhjennettyä tai täytettyä (virtaus).

Lääkäri tekee johtopäätökset keuhkojen toimintakyvystä, laitteen piirtämän puhalluskäyrän ja numeraalisten tuloksien perusteella.

Bronkodilataatiotesti tehdään tarvittaessa. Siinä tutkittavalle annetaan keuhkoputkia avaavaa lääkettä ja tehdään sen jälkeen spirometriatutkimus uudelleen. Tutkimuksella arvioidaan lääkkeen vaikutusta keuhkojen toimintaan ja tehdään astman tai keuhkoahtaumataudin diagnostiikka.

Spirometriassa on usein tärkeää ottaa huomioon keuhkoputkiin vaikuttava lääkitys, eli tulisiko lääkkeen ottamisesta pitää taukoa ennen tutkimusta vai ei. Tutkimusta ei myöskään yleensä tehdä hengitystieinfektion aikana tai liian pian sen jälkeen.

Pienen lapsen kohdalla keuhkojen toimintaa ja astmaa tutkitaan oskillometrialla. Siinä lapselle laitetaan suuhun hampaiden väliin suukappale, jonka kautta lapsi hengittää normaalisti.

Laite mittaa keuhkojen toimintaa laitteen lähettämän paineaaltovärähtelyn (oskillaation) avulla. Nenään laitetaan kevyt puristin, jolloin hengitys tapahtuu pelkästään suukappaleen kautta. Oskillometria ei ole yhtä riippuvainen puhallusvoimasta ja tekniikasta kuten spirometriatutkimus.

Tarvittaessa voidaan tehdä rasitusoskillometriatutkimus, jolla tutkitaan fyysisen rasituksen vaikutusta keuhkojen toimintaan. Jos diagnoosi ei perustutkimuksilla selviä, keuhkoputkiston ahtautumistaipumusta voidaan tutkia metakoliinialtistuskokeen avulla.