Elimistössä on monta mekanismia tämän eron säilyttämiseksi. Mahasta tapahtuva vähäinen takaisinvirtaus (refluksi) on kyllä tavallista, mutta sitä tapahtuu lähinnä aterioinnin yhteydessä, ja silloin ruoka neutraloi mahan sisältöä. Runsas ja pitkäkestoinen hapan refluksi vahingoittaa ruokatorven limakalvoa, ja silloin puhutaan refluksitaudista. Tyypillisiä oireita ovat närästys, röyhtäily ja nesteen nousu suuhun. Refluksitauti voi aiheuttaa oireita myös ruokatorven ulkopuolella, esimerkiksi nielussa tai hengitysteissä.
Suurimmalla osalla potilaista elämäntapamuutokset ja lääkitys auttavat oireisiin. Ruokatorven pH- ja impedanssimittaus paljastaa refluksin laadun (neste vai kaasu, hapan vai ei-hapan) ja sen keston. Mittauksessa selviävät myös eri tekijöiden (ruokailu, päiväaskareet, nukkuminen) vaikutus refluksiin ja oireiden yhteys refluksitapahtumiin. Epäselvissä tapauksissa tarvitaan lisäselvittelyjä, erityisesti mikäli harkitaan leikkaushoitoa. Gastroskopiassa eli mahantähystyksessä nähdään ruoansulatuskanavan yläosan rakenne ja ruokatorven limakalvon kunto.
Ruokatorven pH- ja impedanssimittauksen periaatteet
Refluksin mittausmenetelmät perustuvat ohuen letkun asentamiseen ruokatorveen vuorokauden ajaksi. Perinteisessä pH-mittauksessa laite kirjaa kaikki happamat (pH alle 4) refluksitapahtumat. Juuri tämä hapan refluksi aikaansaa limakalvovaurion ja johtaa herkästi myös oireiluun.
Uudempi sähkövastuksen eli impedanssin mittaaminen löytää myös ei-happamat (pH yli 4) refluksitapahtumat. Ei-hapan refluksi ei suoraan vaurioita limakalvoja, mutta voi ärsyttää limakalvon alaisia hermopäätteitä ja aiheuttaa siksi toisinaan oireita. Keuhkoihin joutuessaan voi tämäntyyppinenkin refluksi laukaista tulehdusreaktion. Impedanssimittaus havaitsee kaikenlaisen, myös kaasumaisen ruokatorviliikenteen, ja voi siten paljastaa myös joidenkin epätyypillisten ylävatsavaivojen syitä.