Isotooppitutkimukset

​Isotooppitutkimukset ovat saaneet nimensä siitä, että niissä käytetään hyväksi lyhytikäisiä radioaktiivisia lääkeaineita eli radioisotooppeja.

​​​​

​​​​​​​​​Isotooppitutkimuksessa käytettävä lääkeaine sisältää pienen määrän radioaktiivista ainetta.​

Isotooppitutkimuksilla voidaan selvittää elinten toiminnan ja aineenvaihdunnan muutoksia. Monet elintoimintojen häiriöt pystytään havaitsemaan isotooppitutkimuksissa hyvinkin varhaisessa vaiheessa.

Tutkimuksissa käytettävät laitteet pystyvät mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä.

Isotooppitutkimuksilla voidaan tutkia muun muassa:

  • syövän levinneisyyttä
  • anemiaa
  • keuhkojen ja munuaisten toimintaa
  • sydänlihaksen verenkiertoa (sydänlihasperfuusio)
  • luuston aineenvaihduntaa
  • reseptorien toimintaa aivoissa
  • erilaisia infektioita

Tyypillinen isotooppitutkimus on luuston gammakuvaus, jota käytetään syövän levinneisyyden selvittelyssä.

Monissa isotooppitutkimuksissa tehdään myös TT-tutkimus samalla kertaa anatomian hahmottamiseksi ja kuvakorjausten laskemiseksi tai jopa diagnostisessa tarkoituksessa.

Isotooppitutkimuksia tehdään myös lapsille. ​ 

Miten valmistaudun?

Ennen isotooppitkimusta saat potilasohjeen, jossa kerrotaan pitääkö tutkimukseen jotenkin valmistautua. Suurimpaan osaan tutkimuksista ei ole erityisiä valmistautumisohjeita, mutta joihinkin taas on hyvin tarkat.

Valmistautuminen riippuu sinulle tehtävästä tutkimuksesta. Lue potilasohje siis huolellisesti, jotta tutkimusta ei jouduta perumaan puutteellisen valmistautumisen vuoksi.

Mikäli tiedät tai epäilet olevasi raskaana, kerro tästä sinua hoitavalle lääkärille tai viimeistään tutkimukseen tullessasi. Raskaana oleville tehdään isotooppitutkimuksia vain poikkeustapauksissa.

Mitä tutkimuksessa tapahtuu?

Isotooppitutkimuksessa sinulle annetaan lääkeainetta, joka sisältää pienen määrän radioaktiivista ainetta. Yleensä lääkeaine ruiskutetaan suoraan suoneen tai kudokseen, mutta se voidaan antaa myös suun kautta tai hengityksen mukana.

Kun radioaktiivinen lääkeaine on elimistössä, se hakeutuu normaalin verenkierron ja aineenvaihdunnan mukana tutkittavaan kehon osaan, elimeen tai kudokseen.

Joissain tutkimuksissa kuvaus voidaan aloittaa heti, kun radioaktiivinen lääkeaine on ruiskutettu elimistöön. Osassa tutkimuksia joudutaan odottamaan jopa kolme tuntia, että lääkeainetta ehtii kertymään riittävästi kuvauskohteeseen.

Radioaktiivisen lääkeaineen ansiosta tutkittava elin säteilee paikallisesti. Itse tutkimus tehdään gammakameralla, PET-, SPECT-TT- tai PET-TT-kameralla. Näin saadaan tietoa tutkittavasta elimestä.

Tutkimuksesta riippuen kuvaus kestää muutamia kymmeniä minuutteja.

Mitä tutkimuksen jälkeen?

Isotooppilääketieteeseen erikoistunut lääkäri analysoi kuvat, tekee niistä lausunnon ja lähettää sen eteenpäin sinua hoitavalle lääkärille. Lääkärisi kertoo sinulle tuloksista ja sen, miten hoitoa jatketaan.

Ota yhteyttä hoitavaan yksikköön, mikäli sinulla ei ole tiedossa vas​taanotto- tai soittoaikaa.​

Onko tutkimuksessa riskejä?

Vaikka isotooppitutkimuksissa käytetään radioaktiivisia lääkeaineita, säteilyannos ja säteilystä aiheutuva mahdollinen riski on pieni. Käytettävät laitteet ovat herkkiä ja pystyvät mittaamaan hyvin pieniä säteilymääriä. Allergisia reaktioita esiintyy isotooppitutkimuksissa hyvin harvoin.

Jos säteily mietityttää, voit aina kysyä lisätietoa sinua hoitavalta lääkäriltä tai tutkimusyksikön henkilökunnalta. Tietoa säteilyn vaikutuksesta ja eri tutkimusten säteilymääristä löydät myös Tietoa säteilystä -osiostamme ja Säteilyturvakeskuksen (STUK) sivuilta.

Muualla Terveyskylässä

Syöpätalosta löydät ammattilaisten tuottamaa tietoa useista eri syöpäsairauksista.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Tutkimuksilla voidaan selvittää elinten toiminnan ja aineenvaihdunnan muutoksia.