Röntgentutkimuksesta saatuun säteilyannokseen vaikuttaa käytetty tutkimusmenetelmä ja tutkittava kehonosa. Sievert (Sv) on niin suuri yksikkö, että tutkimuksista saadut annokset mitataan sievertin tuhannesosina (mSv, millisievert) tai miljoonasosina (µSv, mikrosievert). Pienimmät annokset saadaan keuhkojen, hampaiston ja raajojen kuvauksista.
Säteilyä on kaikkialla elinympäristössämme. Efektiivisellä annoksella voidaan myös mitata aikaa, jona Suomessa asuva henkilö saa keskimääräisesti saman annoksen kaikista säteilyn lähteistä. Annosta verrataan usein esim. lentomatkan aikana saatuun ylimääräiseen säteilyannokseen; 4 tunnin lentomatka 10 km korkeudessa aiheuttaa 0,02 mSv annoksen.
Katso video: Säteilyturvallisuuden ABC, Minkälaisia annoksia säteilytutkimuksista aiheutuu? Videon on tuottanut OYS ja siinä on tekstitykset suomeksi ja ruotsiksi.
Tutkimusten keskimääräisiä säteilyannoksia
Haitarista löydät tietoa tutkimusten keskimääräisiä säteilyannoksia aikuisilla. Lasten annokset ovat huomattavasti pienempiä kuin taulukossa esitetyt annokset. Tiedot pätevät aikuisväestön keskimääräiselle edustajalle. Yksittäisen henkilön saamaan annokseen vaikuttavat muun muassa hänen kokonsa ja käytetty kuvaustekniikka. Säteilytoimenpiteissä annokset vaihtelevat paljon. Isotooppitutkimuksissa säteilyannokseen vaikuttaa tutkimuskohtainen radioaktiivinen lääke ja sen annos.
Polven tavanomainen röntgentutkimus aiheuttaa alle 0,01 mSv säteilyannoksen, joka on hieman pienempi kuin keuhkokuvan (PA) annos. Polvikuvauksen annos vastaa keskimäärin annosta, jonka suomalainen henkilö saa alle 1 päivässä kaikista säteilyn lähteistä.
Taulukoissa ilmoitetut säteilyaltistukset ovat tutkimuksesta aiheutuneita keskimääräisiä säteilyannoksia. Säteilyannosten laskenta perustuu ICRP:n raportteihin.
Taulukossa käytettyjen termien tarkennukset:
1 Efektiivinen annos: suure, joka kuvaa ionisoivan säteilyn aiheuttamaa terveydellistä kokonaishaittaa huomioiden säteilyherkät elimet
2 PA-keuhkokuva: selän puolelta otettu keuhkokuva
3 Suomalaisten saama keskimääräinen säteilyaltistus on 5,9 mSv (STUK, 2018). Tästä altistuksesta yli 5 mSv on peräisin luonnon radioaktiivisista aineista ja alle yksi mSv säteilyn lääketieteellisestä käytöstä.