Myeloomaan sairastuu vuosittain noin 350 suomalaista. Potilaiden keskimääräinien sairastumisikä on 65–70 vuotta. Vain noin 15 prosenttia potilaista on diagnoosivaiheessa alle 60-vuotiaita. Myelooman syy on tuntematon.
Myelooman oireet vaihtelevat. Osalla potilaista tauti on toteamisvaiheessa oireeton. Tavallisimmat oireet ovat luustokivut (tyypillisesti selkäkivut), väsymys ja toistuvat tulehdustaudit. Myös erilaiset raajojen neuropatiaoireet eli tuntopuutokset ja pistelytuntemukset voivat liittyä myeloomaan.
Myelooman diagnoosivaiheessa otetaan veri- ja virtsanäytteiden lisäksi luuydinnäytteet. Luustomuutoksia selvitellään joko röntgenkuvien tai tietokonekuvausten avulla. Joskus tilanteen tarkempaa arviota varten magneettikuvaus voi olla tarpeen.
Myeloomapotilasta hoidetaan tavallisesti hematologian tai sisätautien poliklinikalla. Jos myeloomasta ei ole oireita, voidaan tilannetta joskus seurata ilman solunsalpaajahoitoa. Tautia hoidetaan erilaisin lääkehoidoin, joista tavallisimpia ovat ns. yhdistelmähoidot eli useamman eri lääkkeen samanaikainen käyttö. Viime vuosina myelooman hoitoon on tullut useita uusia lääkkeitä, muun muassa vasta-ainehoitoja.
Osalle potilaista tehdään intensiivihoito, jossa solunsalpaajien lisäksi annetaan oma kantasolujensiirre (autologinen kantasolujenpalautus). Joillekin nuoremmille potilaille on viime vuosina tehty myös allogeenisia eli vieraalta luovuttajalta tehtyjä kantasolujensiirtoja.
Jokaiselle potilaalle tehdään hematologian poliklinikalla yksilöllinen hoitosuunnitelma, ja samalla läpikäydään tarkemmin siihen liittyvät yksityiskohdat (lääkehoidot, seurannat, ennuste).
Lääkehoidoilla myeloomaa ei voida parantaa. Uusien lääkkeiden myötä potilaiden ennuste on parantunut.