Myelodysplastiset oireyhtymät ovat pääasiassa vanhempien ikäryhmien tauteja, mutta niitä voi esiintyä kaikenikäisillä. Useimmiten taudin syy jää tuntemattomaksi. Aiemman solunsalpaaja- ja sädehoidon sekä joidenkin kemikaalien tiedetään altistavan myeloplastisten sairauksien kehittymiselle.

Osalla potilaista tauti löytyy alkuvaiheessa potilaan ollessa oireeton, kun muista syistä otetuissa verikokeissa ilmenee lievästi poikkeava verenkuva. Taudin edetessä oireet liittyvät lähinnä anemiaan (väsymys, uupumus) sekä lisääntyneeseen infektioriskiin ja vuoto-oireisiin.

Verenkuvassa (TVK, täydellinen verenkuva) voidaan nähdä yhden tai useamman solulinjan (veriarvon: HB, tromb, leuk) mataluutta. Yleisimmin punasolumäärä on vähäinen ja potilaan hemoglobiini (Hb) on viitearvoja pienempi. Myös muut soluarvot eli valkosolut (leukosyytit, leuk) ja verihiutaleet (trombosyytit, tromb) ovat usein normaalia vähäisemmät.

Diagnoosi perustuu aina luuydinnäytteiden vastauksiin. Luuydinnäytteitä otetaan sairaaloissa, poliklinikalla tai vuodeosastolla. Pelkkien verikokeiden perusteella diagnoosia ei voida varmentaa.

MDS:n hoito ja ennuste riippuvat taudin alatyypistä. Potilaille tehdään aina yksilöllinen hoitosuunnitelma, jonka yksityiskohdat läpikäydään hematologian poliklinikalla hoitavan lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa.

MDS jaetaan eri alatyyppeihin. Luuydin- ja verikoetulosten perusteella määritellään tarkemmin vielä ennuste ja riskiryhmä. Hoito ja ennuste määräytyvät näiden mukaan.