KLL on Länsimaiden yleisin leukemia, sen osuus kaikista leukemioista on noin kolmannes. Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 150 uutta tapausta. KLL on harvinainen alle 30-vuotiailla. Sairastuneiden mediaani-ikä on noin 72 vuotta.Taudin syy on tuntematon. Osa KLL - tapauksista voi olla perinnöllisiä.

KLL todetaan usein sattumalöydöksenä, kun verenkuvassa on todettu leukosytoosi (valkosolujen määrän lisääntyminen) ja lymfosytoosi (lymfosyytti nimisten valkosolujen lisääntynyt määrä). Usein potilaat hakeutuvat lääkäriin hiljalleen kasvaneen kivuttoman imusolmukesuurentuman vuoksi. Joskus tautiin voi liittyä oireina laihtumista, etenkin iltaisin esiintyvää kuumeilua ja poikkeavan voimakasta yöaikaista hikoilua.

Verikokeissa todetun leukosytoosin ja lymfosytoosin jatkotutkimuksina tehdään veren mikroskopointi ja lymfosyyttien pintarakenteen tarkempi tutkimus (virtaussytometria, immunofenotyypitys), joiden perusteella diagnoosi saadaan jo usein varmennettua. Diagnoosi voidaan tehdä myös poistetusta imusolmukkeesta. Luuydinnäytteitä ei diagnoosivaiheessa tarvita, mutta ennen hoidon aloitusta ne on syytä ottaa.

Oireetonta kroonista lymfaattista leukemiaa ei hoideta. Hoidot aloitetaan, kun tautiin liittyvät imusolmukkeet ovat kookkaita tai hemoglobiini tai trombosyytit (verihiutaleet) laskevat alle 100:n. Hoitona käytetään solunsalpaajien ja vasta-aineiden yhdistelmähoitoja. Valkosolujen kokonaismäärä voi nousta suureksikin ennen hoitojen aloitusta.

Kroonisen lymfaattisen leukemian diagnoosin yhteydessä määritetään ennusteluokka, jonka perusteella arvioidaan taudinkulkua. Tavallisimmin tauti etenee hitaasti ja potilaat elävät yli 15 vuotta, mutta joskus tauti etenee nopeammin elinajan ennusteen ollessa vain n. 3 vuotta. Hematologian poliklinikalla potilaille tehdään yksilöllinen hoito- ja seurantasuunnitelma, jonka läpikäydään yksityiskohtaisesti.