Jokaisen potilaan kohdalla on oleellista pohtia, mikä on hoidon tavoite. Mikäli tavoitteena on etäpesäkekirurgia tai mikäli tautitaakka on iso, pyritään yleensä valitsemaan mahdollisimman tehokas lääkeyhdistelmä maksimaalisen hoitotehon saamiseksi. Tällöin valitaan yleensä monisolunsalpaajahoito yhdistettynä biologiseen lääkkeeseen. Mikäli potilas on varsin oireeton ja tautitaakka pieni, voidaan valita kevennetty hoitovaihtoehto, kuten vain yksittäinen solunsalpaaja yksin tai yhdessä biologisen täsmälääkkeen kera. Sivuvaikutukset ovat tällöin vähäisemmät, ja eikä aina ole mielekästä käyttää kaikkia hoitovaihtoehtoja kerralla.

Fluorourasiili (5-FU) ja kapesitabiini

5-fluorourasiili on jo yli 50 vuotta vanha lääke, mutta edelleen suolistosyövän hoidon kulmakivi. Se voidaan annostella suoraan suoneen joko boluksena tai kahden vuorokauden mittaisena infuusiona (pitkä infuusio eli pumppuhoito). Pumppuhoitoa varten tarvitaan ensin anestesialääkärin laittama laskimoportti, jonka potilas itse huomaa kohoumana rintakehällä ihon alla. Suoneen annettavaan 5-fluorourasiiliin tai suun kautta otettavaan kapesitabiiniin voidaan yhdistää muita suolistosyövän hoitoon käytettäviä solunsalpaajia (irinotekaani, oksaliplatiini) ja biologisia täsmälääkkeitä. Suoneen annettava 5-fluorourasiili voi aiheuttaa verenkuvamuutoksia, ripulia ja suun limakalvojen ärtymistä ja haavaumia. Kapesitabiini puolestaan aiheuttaa tyypillisesti kämmenten ja jalkapohjien ihon arkuutta, kuivumista, punoitusta ja haavaumia. Näihin lääkkeisiin liittyvä pahoinvointi on usein lievää, ja kaljuuntumista ei ilmene, joskin hiukset voivat ohentua.

Oksaliplatiini ja irinotekaani

Oksaliplatiinia käytetään sekä liitännäishoidossa että levinneen taudin hoidossa. Sen suurin ongelma ovat hermostoon kohdistuvat sivuvaikutukset, jolloin puhutaan neuropatiasta. Hoidon aikana kylmää ei tunne kylmänä vaan ennemminkin kipuna. Kylmyys aiheuttaa lisäksi epämiellyttäviä tuntemuksia, kuten pistelyä ja suun ja nielun tuntohäiriöitä. Hoidon jatkuessa kehittyy pysyvää pistelyä, puutuneisuutta ja toiminnallista haittaa. Tämä on vaaratonta, mutta voi olla potilaalle erittäin epämiellyttävää. Oireet yleensä lievittyvät tai häviävät hoidon päätyttyä, mutta tämä kestää usein kuukausia.

Irinotekaania käytetään levinneen taudin hoidossa, ja se aiheuttaa tyypillisesti hiusten lähtöä ja ripulia.

Verisuonten kasvua estävä lääkitys eli antiangiogeeninen hoito

Jo millimetrin kokoinen syöpäkasvain tarvitsee verisuonituksen, jotta se pystyy kasvamaan ja leviämään. Tänä päivänä on käytössä biologisia täsmälääkkeitä, jotka estävät verisuonten kehittymistä kasvaimessa ja pystyvät näin hidastamaan kasvaimen etenemistä. Bevasitsumabi on näistä lääkkeistä Suomessa eniten käytetty ja rutiinihoitoa levinneen syövän hoidossa, mikäli vasta-aiheita sen käytölle ei ole.

Bevasitsumabin haittavaikutuksia ovat verenpaineen nousu ja nenäverenvuodot, lisäksi virtsan proteiinipitoisuus saattaa lisääntyä. Hoidolla voi myös olla vaikutusta haavojen paranemiseen, ja se tulee tauottaa ennen mahdollisia leikkauksia tai muita toimenpiteitä.

Kasvusignaalireitin estäjät eli EGFR-inhibiittorit

Tänä päivänä on käytettävissä kaksi biologista täsmälääkettä, setuksimabi ja panitumumabi, jotka salpaavat tietyn kohdan solun pinnalla häiriten näin syöpäsolun kasvua. Jotta nämä lääkkeet vaikuttaisivat, ei kasvaimessa saa olla RAS-geenin mutaatioita. Tästä johtuen levinnyttä tautia sairastavan potilaan kasvainnäytteistä tehdään ns. RAS-määritys. Hoitoihin voi liittyä ripulia, magnesiumtason laskua ja hankalimpana haittana eriasteisia ihoreaktioita. Osalle potilaista voi ilmaantua vaikeakin akneihottuma, joka hoidon jatkuessa usein muuttuu voimakkaaksi ihon kuivumiseksi. Tehokkaalla ihonhoidolla (antibiootti, rasvaus) oireet ovat valtaosalla potilaista kuitenkin hallittavissa ja hoitoa voidaan jatkaa.