Hodgkinin lymfooma

Hodgkinin lymfooma on nimetty tohtori Thomas Hodgkinin mukaan. Hän kuvasi taudin ensimmäisenä vuonna 1832.

Hodgkinin lymfooma kehittyy, kun lymfosyytit alkavat jakaantua kontrolloimattomasti. Lymfosyyttejä on kahta eri tyyppiä: B-lymfosyyttejä sekä T-lymfosyyttejä. Hodgkinin lymfooma kehittyy B-lymfosyyteistä. Mikroskoopilla patologi havaitsee lymfoomanäytteessä epänormaaleja B-lymfosyyttejä, niin kutsuttuja Reed-Sternbergin soluja. Non-Hodgkin-lymfoomissa näitä soluja ei ole.

Hodgkinin lymfoomaan voivat sairastua kaikenikäiset ihmiset, mutta suurin osa sairastuneista on joko 15–34-vuotiaita tai yli 60-vuotiaita. Suomessa noin 160 ihmistä sairastuu vuosittain Hodgkinin lymfoomaan.

Hodgkinin lymfooma luokitellaan edelleen eri alatyyppeihin. Saamasi hoito riippuu siitä, minkä alatyypin lymfooma sinulla on.

Non-Hodgkinin lymfooma

Non-Hodgkin-lymfoomiin lukeutuvat kaikki ne lymfoomatyypit, jotka eivät ole Hodgkinin lymfoomaa. Non-Hodgkin-lymfoomat voivat kehittyä sekä B-lymfosyyteistä että T-lymfosyyteistä.

Non-Hodgkin-lymfoomaan sairastuu Suomessa vuosittain noin 1 300 ihmistä. Suurin osa on diagnoosin saadessaan yli 55-vuotiaita.

Non-Hodgkin-lymfoomat luokitellaan kahteen ryhmään: hidas- ja nopeakasvuisiin. Molemmat ryhmät jakautuvat edelleen lukuisiin eri alatyyppeihin. Saamasi hoito riippuu siitä, mihin alatyyppiin lymfoomasi kuuluu. Hidaskasvuinen lymfooma ei aina vaadi hoitoa heti alkuvaiheessa, vaan sen etenemistä voidaan seurata ja aloittaa hoidot vasta sitten, kun tauti aiheuttaa oireita. Hidaskasvuinen lymfooma voidaan kuitenkin vain harvoin parantaa pysyvästi. Nopeakasvuiset lymfoomat etenevät nimensä mukaisesti nopeasti ja vaativat pikaisen hoidon aloituksen. Hoitojen tehotessa ne voivat hyvinkin olla kokonaan parannettavissa. Joskus lymfooma voi muuttua hidaskasvuisesta nopeakasvuiseksi tyypiksi; tätä kutsutaan muuntumiseksi eli transformaatioksi. Muuntunutta lymfoomaa hoidetaan kuten nopeakasvuista lymfoomaa.