​​Keuhkosyövät jaotellaan kahteen pääryhmään: ei-pienisoluisiin keuhkosyöpiin ja pienisoluiseen keuhkosyöpään. Valtaosa keuhkosyövistä on ei-pienisoluisia keuhkosyöpiä, jotka edelleen jakautuvat useisiin alaryhmiin. Pienisoluinen keuhkosyöpä todetaan noin 20% keuhkosyöpätapauksista.

Laajalle levinneisiin tautimuotoihin ei tunneta parantavia hoitoja, mutta lääkehoidot silti usein hidastavat taudin etenemistä ja pidentävät elossaoloaikaa. Hoidon vastetta arvioidaan potilaan voinnin ja kuvantamistutkimusten perusteella. 

Tupakoinnin lopettaminen parantaa ennustetta myös keuhkosyövän toteamisen jälkeen ja toisaalta tupakka heikentää osan lääkitysten tehoa. Tupakasta vieroittumiseen on mahdollista saada apua lääkinnällisin keinoin.

Ei-pienisoluinen keuhkosyöpä

Leikkaushoito

Ei-pienisoluisten keuhkosyöpien ensisijainen hoito on leikkaus, mikäli kyseessä on paikallinen tauti. Vajaa neljännes potilaista soveltuu tautitilanteen ja yleisvointinsa puolesta kirurgiseen hoitoon. Kirurgisen hoidon mahdollisuutta arvioitaessa huomioidaan paitsi taudin levinnäisyys, muun muassa potilaan keuhkojen toimintakyky ja mahdollinen muu sairastavuus, jotka voivat olla este leikkaushoidolle. Leikkaushoitoon voidaan myös yhdistää lääkehoitoja, sädehoitoa tai molempia.

Lääkehoito

Mikäli leikkaushoito ei tule kyseeseen, arvioidaan sädehoidon, lääkehoitojen tai näiden molempien mahdollisuutta. Ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa voidaan käyttää solunsalpaajia, molekyylibiologisia mutaatioita kohtaan suunnattuja syöpälääkkeitä sekä immunologisia lääkkeitä. Osa lääkkeistä annostellaan sairaalassa kun taas osa on mahdollista ottaa suun kautta.

Syöpälääkkeiden vaikutukset ovat parhaimmillaankin vain osittain kohdennettuja, joten ne vaikuttavat usein myös terveisiin soluihin. Useimpien solunsalpaajien vaikutukset kohdistuvat nopeasti jakautuviin soluihin, joten terveet kudokset, kuten luuydin ja suun limakalvot, joissa on kyseisen tyyppisiä soluja, kärsivät eniten haittavaikutuksista. Monet solunsalpaajat ovat monivaikutteisia, mikä osaltaan lisää haittavaikutuskirjoa. Tavallisia solunsalpaajahoitojen haittavaikutuksia ovat muun muassa suun limakalvojen vauriot, ripuli ja hiusten lähtö. Haittavaikutusten määrä ja vaikeusaste vaihtelevat yksilöllisesti ja ne ovat suurimmalta osin palautuvia eli lievittyvät hoitojen tauotuksen myötä.

Suunnattujen syöpälääkkeiden vaikutus kohdistuu syövän kasvulle tärkeisiin ja lääkehoidolle otollisiin kohtiin syöpäsoluissa. Niin sanottuja täsmälääkkeitä käytetään vain pienellä osalla keuhkosyöpäpotilaita, sillä kaikki syöpätyypit eivät ilmennä suunnatulle lääkehoidolle reagoivia solumuutoksia eivätkä kyseiset lääkitykset silloin hyödytä potilasta. Tyypillisiä haittavaikutuksia ovat muun muassa ihottumat ja suolisto-oireet.

Uusien immunologisten syövän hoitojen, niin sanottujen immuuniaktivaation vapauttajien, teho perustuu niiden kykyyn aktivoida elimistön puolustusjärjestelmään kuuluvia T-soluja (valkosolujen alaryhmä), mikä voi saada aikaan niiden välittämän kasvainsolujen tuhoutumisen. Immunologisten lääkkeiden haittavaikutukset perustuvat samaan mekanismiin kuin hoitojen teho. T-solut voivat suunnata voimistuneet vaikutuksensa myös elimistön terveitä kudoksia vastaan. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat ihottumat sekä suolisto- ja maksatulehdukset.

Sädehoito

Sädehoitoa voidaan antaa useissa eri tautivaiheissa. Paikallisesti edenneessä taudissa, jos leikkaushoito ei ole mahdollista, voidaan antaa täsmäsädehoitoa tai yhtä aikaa säde- ja solunsalpaajahoitoa eli kemosädehoitoa. Sädehoidolla voidaan levinneessä taudissa helpottaa paikallisoireita, kuten hengenahdistusta, jolloin puhutaan oireenmukaisesta eli palliatiivisesta hoidosta.

Pienisoluinen keuhkosyöpä

Leikkaushoito

Pienisoluinen keuhkosyöpä on biologiselta luonteeltaan varhaisessa vaiheessa etäpesäkkeitä lähettävä tauti ja siitä syystä soveltuu erittäin harvoin leikkaushoitoon. Leikkaushoitoa arvioitaessa paitsi taudin levinneisyys, myös potilaan heikentynyt yleiskunto voi estää kirurgisen hoidon.

Lääkehoito

Pienisoluisen keuhkosyövän hoito perustuu solunsalpaajahoitoon. Toistaiseksi ei ole näyttöä siitä, että immunologiset tai suunnatut lääkkeet hyödyttäisivät pienisoluista keuhkosyöpää sairastavia potilaita.

Sädehoito

Kemosädehoidolla eli yhtäaikaisella säde- ja solunsalpaajahoidolla voidaan rajoittuneessa tautitilanteessa saada pitkiä hoitovasteita, joten mikäli potilaan yleisvointi sallii, on se pienisoluista keuhkosyöpää sairastavan potilaan ensisijainen hoito. Sädehoitoa voidaan antaa myös solunsalpaajahoidon jälkeen niin sanottuna täydentävänä hoitona tai monoterapiana eli ilman lääkehoitoa, jolloin hoidon tavoitteena on vähentää syöpäkasvaimen aiheuttamia paikallisoireita.