Rytmihäiriön aikana rekisteröity EKG on tärkeä toimenpiteen suunnittelun kannalta. Sen perusteella voidaan arvioida hoitokohteen sijaintia.
Sydämen rakenne tutkitaan ultraäänellä ja sydämen tietokone- tai magneettikuvauksella. Usein tehdään myös kliininen rasituskoe ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus.
Tarvittaessa sepelvaltimoahtaumat hoidetaan pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella ennen ablaatiota. Rytmihäiriölääkitystä ei yleensä lopeteta ennen toimenpidettä.
Toimenpiteen tekee rytmikardiologi tätä tarkoitusta varten rakennetussa sydäntutkimuslaboratoriossa. Toimenpide tehdään tarvittaessa nukutuksessa.
Nivustaipeen iho puudutetaan ja reisilaskimoon asetetaan ns. sisäänviejät, joiden kautta pehmeät ja taipuisat tutkimuskatetrit ja hoitokatetri ohjataan sydämen sisään röntgenläpivalaisun avulla. Reisilaskimon lisäksi punktoidaan reisivaltimo.
Mikäli rytmihäiriöalue on vasemmassa kammiossa, hoitokatetri viedään sinne eteisväliseinän läpi (ns. transseptaalipunktio) tai valtimoteitse. Joissakin tapauksissa joudutaan antamaan hoitoja myös sydämen ulkopinnalle sydänpussin kautta.
Rytmihäiriön esille saamiseksi sydäntä tahdistetaan tutkimuskatetrien avulla. Samalla sydänfilmiä rekisteröidään sydämen sisältä. Tätä tutkimusvaihetta kutsutaan elektrofysiologiseksi tutkimukseksi. Hoitokohdan selvittämisessä käytetään erikoisvälineitä (CARTO®), jolla voidaan paikantaa ja hoitaa laajat arpialueet myös normaalin rytmin aikana käynnistämättä rytmihäiriötä. Ablaatiokatetria voidaan ohjata joko magneettinavigaatiolaitteistolla (Stereotaxis®) tai käsin.
Toimenpiteen kesto
Toimenpide kestää yleensa useita tunteja. Lopuksi katetrit ja sisäänviejät poistetaan ja verisuonen pienet reiät ommeltaan tai painetaan kiinni, minkä jälkeen potilas siirtyy heräämöön toipumaan toimenpiteestä ja nukutuksesta. Sairaalaseurannan kesto harkitaan yksilöllisesti.
Lääkitys toimenpiteen aikana
Toimenpiteen ja nukutuksen aikana verenpainetta, sykettä ja sydämen toimintaa valvotaan ja tarvittaessa hoidetaan lääkityksellä tai sähköisellä rytminsiirrolla.
Hoidon päämääränä on rytmihäiriökohtausten ja rytmihäiriötahdistimen antamien hoitojen vähentäminen sekä elämänlaadun parantaminen.
Tulokset ovat parhaat sydäninfarktin jälkitilaan liittyvissä kammiotakykardiossa. Muissa sydänsairauksissa tulokset eivät ole yhtä hyviä. Ablaatiolla ei voida korvata rytmihäiriötahdistimen asennusta.
Sydänsairauksiin liittyvän kammiotakykardian katetrihoidon vaarallisten komplikaatioiden riskit liittyvät perussairauden vaikeuteen.
Verenvuoto sydänpussiin on harvinainen. Vasemman kammion kohteiden hoitoon liittyy pieni riski aivoverenkiertohäiriöstä.
Kotiutuksen ajankohta riippuu toimenpiteestä ja perussairauden vaatimasta hoidosta.
Rytmihäiriötahdistimen etäseuranta jatkuu entisellään ja muut kontrollit ja lääkitykset sovitaan yksilöllisesti.