Perussairauksien hoitoa jatketaan oman lääkärin ohjeiden mukaisesti. Ablaatiohoitotulosten parantamiseksi voimakkaasti ylipainoisten potilaiden pitäisi laihduttaa ennen ablaatiota.
Mikäli potilaalla on käytössä rytmihäiriölääke, sitä ei tauoteta vaan lääkkeet otetaan toimenpideaamunakin kuten muutkin säännöllisesti otettavat lääkkeet.
Koska eteisvärinä sinänsä ja vasempaan eteiseen kohdistuva ablaatio lisäävät tukosten vaaraa, ennen katetrihoitoa potilaalla on oltava käytässä verenohennus- eli antikoagulaatiohoito vähintään
3 viikon ajan (Marevan®, Pradaxa®, Xarelto®, Eliquis®, Lixiana®). Tämä koskee myös pienen riskin potilaita, joilla antikoagulaatiohoito ei muutoin ole aiheellinen.
Toimenpidettä edeltävänä päivänä otetaan verikokeet ja tehdään sydämen ultraäänitutkimus ruokatorven kautta. Mikäli ulträänitutkimuksessa todetaan sydämen sisäinen hyytymä, toimenpide siirretään myöhemmäksi.
Toimenpiteen alussa tutkimus- ja hoitokatetrit viedään paikallispuudutuksessa röntgenläpivalaisun avulla sydämen sisään reisilaskimon kautta. Hoitokatetrit viedään vasempaan eteiseen eteisväliseinän läpi tekemällä ns. transseptaalipunktio.
Transseptaalipunktion jälkeen vasen eteinen kuvataan tarvittaessa varjoaineella. Hoito tehdään radiotaajuusenergialla tai jäädyttämällä kudosta kryopallolla. Radiotaajuuskatetria voidaan ohjata joko magneettinavigaatiolaitteistolla tai käsin.
Nykytiedon mukaan tulos on yhtä hyvä tekniikasta riippumatta, ja hoitotekniikan valinta perustuu potilaan ja eteisvärinän luonteen yksilöllisiin seikkoihin.
Radiotaajuusenergialla tehtävässä ablaatiossa keuhkolaskimot eristetään yleensä pareittain käyttämällä apuna kolmiuloitteista elektroanatomista kartoitusta.
Kryohoidossa keuhkolaskimot paikannetaan röntgenläpivalaisun avulla, ja eristetään yksitellen. Kummassakin tapauksessa keuhkolaskimoiden eristys varmistetaan erityisen ympyräkatetrin avulla.
Katetriablaatio voidaan tehdä riippumatta siitä, mikä potilaan rytmi on toimenpiteen alussa (sinusrytmi, eteisvärinä, eteislepatus). Katetrien liikuttelu sydämen sisällä saattaa käynnistää eteisvärinän. Jos eteisvärinä jatkuu hoitolinjojen tekemisen jälkeen, tehdään rytminsiirto.
Toimenpide kestää yleensä 2-3 tuntia. Toimenpiteen lopussa tutkimus- ja hoitokatetrit poistetaan, ja verisuonten reiät painetaan tai ommellaan kiinni.
Sairaalaseurantaa saatetaan joutua pidentämään yksilöllisistä syistä johtuen. Sairausloma on yleensä noin viikko, aina kuitenkin yksilöllisen tarpeen mukaan.
Lääkitys toimenpiteen aikana
Ennen toimenpidettä annetaan esilääkkeenä rauhoittavaa ja kipuja estäviä lääkkeitä. Ablaation aiheuttama kipu estetään säännöllisesti suonensisäisesti annettavalla lääkityksellä, joka myös rauhoittaa. Toimenpiteen aikaista verihyytymien muodostumista estetään suonensisäisesti annettavalla verenohennuslääkkeellä.
Katetrihoidon tavoite on vähentää eteisvärinästä aiheutuvia oireita siten, ettei lääkehoitoa tarvita. Hyötynä voi olla myös se, että hoidon jälkeen lääkitys tehoaa aikaisempaa paremmin.
Nykyisin kohtauksellista eteisvärinää sairastavista kaksi kolmasosaa potilaista paranee niin, ettei rytmihäiriölääkitystä tarvita. Osalla potilaista tarvitaan useampi kuin yksi toimenpide ja osalla hoito ei tehoa.
Mitä pidempään eteisvärinä on jatkunut ja mitä vaikeampia perussairauksia potilaalla on, sitä huonompia ablaation tulokset ovat.
Lopullinen hoitovaikutus näkyy noin 3 kuukauden kuluessa, kun sydänpussin ärsytys on väistynyt ja ablaatiovaikutus on kehittynyt valmiiksi. Alkuvaiheessa voi esiintyä eteisvärinäkohtauksia.
Jos rytmihäiriö ei pysähdy yhden vuorokauden kuluttua itsestään, tulee hakeutua oman alueen sairaalaan rytminsiirtoon.
Eteisvärinän katetrihoitoon liittyy suurempi komplikaatioiden riski kuin muiden rytmihäiriöiden katetrihoitoihin. Vaarallisten komplikaatioiden riski on noin 2-3%.
Tutkimus- tai hoitokatetri tai transseptaalipunktio voivat puhkaista sydämen seinän ja aiheuttaa verenvuodon sydänpussiin (tamponaatio). Tila on hoidettavissa, mutta saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Verenohennuslääkityksestä huolimatta toimenpiteeseen liittyy pieni ohimenevän aivoverenkiertohäiriön tai aivoinfarktin riski. Muita vakavia komplikaatiota ovat mm. palleahermon halvaus, keuhkolaskimon ahtautuminen ja ruokatorven vaurioituminan.
Lisäksi toimenpide voi aiheuttaa verenvuodon nivuksen pistokohdasta. Oikean puoleisen palleahermon halvauksen mahdollisuus on hieman suurempi kryopallohoidossa kuin radiotaajuusablaatiossa.
Vaarallisetkin komplikaatiot ovat hoidettavissa, mutta ne saattavat vaatia esimerkiksi sydänleikkausta tai aivoverisuonitukoksen hoitoa ja voivat siten pitkittää sairaalahoitoa. Pysyvät haitat ovat harvinaisia.
Katetrihoidon jälkeen voi ilmaantua aiemmasta poikkeava rytmihäiriö, eteislepatus tai eteistakykardia. Osa näistä voi vaatia uuden ablaation.
Toimenpiteen jälkeen voi esiintyä sydänpussin ärsytykseen liittyviä rintatuntemuksia. Tila on yleensä vaaraton. Se ja muut lievät komplikaatiot, kuten nivusen pistopaikan mustelmat, menevät itsestään ohi kotiseurannassa.
Toimenpiteen jälkeen ensimmäinen kontrolli on yleensä 3 kuukauden kuluttua. Kontrollin yhteydessä tarkistetaan vointi ja lääkityksen tarve sekä tehdään EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti, jotta nähdään onko esiintynyt oireetonta eteisvärinää.
Aiemmin käytössä ollut rytmihäiri- ja verenohennuslääkitys jatkuvat kolmen kuukauden kontrolliin asti.
Rytmihäiriölääkitys lopetetaan kolmen kuukauden kontrollissa, jos oireita ei ole esiintynyt.
Pitkäaikaisen verenohennuslääkityksen tarve ratkaistaan muiden tukosvaaratekijöiden perusteella.
Suuren riskin potilailla verenohennuslääkitys on pysyvä, vaikka eteisvärinä näyttäisi pysyvän poissa. Pienen riskin potilailla verenohennuslääkitys voidaan lopettaa 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä.