​Tutkimukset

Alkututkimukset voidaan aloittaa perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidon tukea ja sydäntauteihin perehtyneen lääkärin arviota tarvitaan diagnoosin tarkentamisessa ja hoidon suunnittelussa.

Sairauden toteaminen edellyttää sekä tyypillisiä oireita, löydöksiä että tutkimustuloksia. Yleisimmät tutkimukset ja niiden käyttö sydämen vajaatoimintaan liittyen ovat

• lääkärin tekemä tutkimus
• sydänfilmi (EKG)
• keuhkojen röntgenkuva
• perusverikokeiden lisäksi muun muassa sydämen kuormitusta kuvaava veren BNP taso
• sydämen ultraäänitutkimus

Tarvittaessa vajaatoiminnan taustalla olevien sairauksien selvittämiseksi tehdään muita tutkimuksia kuten sydämen tietokonekuvaus, magneettitutkimus tai sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Joillakin tutkimuksilla pyritään erottamaan muita sairauksia, jotka aiheuttavat vajaatoiminnan kaltaisia oireita.

Seuranta

Tavoitteena on arvioida lääkehoidon tehoa, lääkemuutosten ja uusien hoitojen tarpeellisuutta sekä omahoidon onnistumista. Seuranta on aluksi tiheää ja sitä voidaan harventaa, kun lääkehoito ja vointi vakiintuvat. Oiretilanteen vaikeutuessa vajaatoimintaa sairastavan tulee ottaa yhteys hoitavaan yksikköön.

Seuranta järjestetään sydämen vajaatoiminnan aiheuttavasta sairaudesta riippuen joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Seurannan toteutuksesta voi vastata osaltaan myös vajaatoiminnan hoitoon koulutettu sairaanhoitaja.

Ainakin osa seurannasta ja ohjauksesta voidaan tehdä puhelimitse. Mahdollisuudet sydämen vajaatoiminnan etäseurantaan ovat kehittymässä. Tämä tuo uusia mahdollisuuksia seurannan ja ohjauksen järjestämiseksi ajasta ja asuinpaikasta riippumatta.