Supraventrikulaarinen takykardia (SVT)

Supraventrikulaarinen takykardia (SVT) on sydämen rytmihäiriö, joka ilmenee kohtauksittaisena, äkillisesti alkavana ja äkillisesti pysähtyvänä tiheälyöntisyytenä. Se on lähes aina hyvänlaatuinen.

Toistuessaan SVT aiheuttaa kuitenkin huolta ja rytmihäiriön ilmaantumisen arvaamattomuus voi rajoittaa työntekoa ja harrastamista.

SVT:n yleisimmässä muodossa eteiskammiosolmuke on kaksijakoinen (noin 60 %), jolloin sähkö voi jäädä kiertämään näiden ratojen muodostamaan silmukkaan.

Toiseksi yleisin on eteisten ja kammioiden välissä oleva ylimääräinen sähköyhteys eli oikorata (noin 30 %). Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymästä (WPW) puhutaan, jos oikorata näkyy sydänfilmissä ns. delta-aaltona. Jos delta-aaltoa ei näy, kyseessä on kätkeytynyt oikorata. Pieni osa WPW:n muodoista voi altistaa vakaville kammioperäisille rytmihäiriölle.

Kumpikaan edellä mainituista rakenteista ei vaikuta sydämen toimintaan muuten kuin tekemällä äkillisen tiheälyöntisyyden mahdolliseksi. Nämä rytmihäiriöt ilmaantuvat yleensä jo nuorena ja niitä ilmenee vajaalla prosentilla väestöstä.

Eteistakykardia on harvinaisempi SVT:n muoto (noin 10 %). Se saa alkunsa paikallisesta sähköärsykkeestä jossakin eteisten seinämässä. Eteistakykardia on usein hankittu ominaisuus ja saattaa merkitä eteisten seinämän sairautta.

Eteis- tai kammiolisälyönnit ovat tavallisimpia SVT:n laukaisijoita. Äkilliset liikkeet, kuten kumartuminen, haukottelu, yskiminen, syöminen, pelästyminen ja kova fyysinen tai psyykkinen rasitus (stressi) tai niiden jälkitila voivat muuttaa olosuhteet lisälyönneille ja SVT:lle otollisiksi.

Muita altistavia tekijöitä ovat mm. tulehdussairaudet, pitkittynyt valvominen, väsymys, tupakointi ja liiallinen alkoholin, kahvin, energiajuomien tai muiden piristeiden käyttö.

Supraventrikulaarinen takykardia on hyvänlaatuinen rytmihäiriö.
Toistuessaan se aiheuttaa kuitenkin huolta ja rytmihäiriön ilmaantumisen arvaamattomuus voi rajoittaa työntekoa ja harrastamista.

Katso lisää