Oireet ja tunnistaminen
Tavallisimmin oireet kuitenkin näyttäytyvät esimerkiksi sydämentykytystuntemuksina
-
rytmin epäsäännöllisyytenä
-
hengenahdistuksena tai
-
suorituskyvyn heikkenemisenä
Eteisvärinän diagnosoimiseen tarvitaan aina lääkärin tarkastama EKG eli sydänfilmi.
Eteisvärinään liittyvien oireiden häiritsevyys riippuu monenlaisista tekijöistä. Muut perussairaudet, rytmihäiriön kesto, kammioiden supistumisnopeus sekä potilaan kunto ja yleinen vireystila vaikuttavat oireisuuteen.
Iäkkäämmällä vähemmän liikkuvalla eteisvärinä voi olla vähäoireisempi kuin nuoremmalla aktiiviliikkujalla. Eteisvärinän voi tunnistaa ranteesta sykettä tunnustelemalla tai kotiverenpainemittarilla. Rytmihäiriön voi tuntea myös epäsäännöllisenä sykkeenä rinnalla.
Rytmihäiriön tunnistamisvaiheessa lääkäri voi tarvittaessa ohjelmoida diagnosointia helpottavia lisätutkimuksia kuten EKG:n pitkäaikaisrekisteröinnin (holter)tai kliinisen rasituskokeen. Lisätutkimukset ovat hyviä apuvälineitä myös eteisvärinän hoidon seurannassa.
Hoito
Eteisvärinä on yksi yleisimmistä sairaalahoitoa vaativista rytmihäiriöistä. Sen aiheuttamien oireiden ilmaantumiseen voidaan vaikuttaa yksilöllisellä ja hyvällä hoidolla.
Eteisvärinän ennusteeseen voidaan vaikuttaa antikoagulaatiohoidolla ja liitännäissairauksien kuten verenpainetaudin, diabeteksen, sydämen vajaatoiminnan, sepelvaltimotaudin ja ylipainon hyvällä hoidolla. Muu hoito on rytmihäiriöoireita lievittävää.
Tärkeintä hoidossa on arvioida eteisvärinään liittyvä aivohalvauksen vaara ja aloittaa antikoagulaatiohoito suuren ja keskisuuren vaaran potilaille. Aivohalvauksen vaaraa arvioitaessa käytetään CHA₂DS₂VaSc-pisteytystä.
Eteisvärinän hoito jakautuu kahteen hoitolinjaan, jotka ovat sykkeenhallinta ja rytminhallinta. Hoitolinja valitaan yksilöllisesti huomioiden muun muassa:
Yleensä ensimmäisen oireisen eteisvärinäkohtauksen yhteydessä rytmin palauttamista normaaliksi kannattaa yrittää.
Rytminhallintahoitolinjassa pyritään aktiivisesti palauttamaan normaali sinusrytmi joko sähköisellä tai lääkkeellisellä rytminsiirrolla ja tämän jälkeen estämään eteisvärinän uusiutuminen lääkityksillä ja tarvittaessa katetriablaatiohoidolla.
Rytminhallinta on ensisijainen hoitolinja jos eteisvärinästä aiheutuvat oireet ovat hankalat eikä merkittäviä liitännäissairauksia ole.
Sykkeenhallinnassa tyydytään eteisvärinärytmiin, jota lääkityksillä tarvittaessa rauhoitetaan. Mikäli eteisvärinä on oireeton, leposyke rauhoitetaan alle 110 lyöntiin minuutissa. Jos nopeasta rytmistä aiheutuu oireita, hidastetaan leposyke 60–80/min tasolle. Rasituksessa syke saa nousta nopeammaksi samaan tapaan kuin normaalinkin rytmin vallitessa.
Oireettomilla tai lieväoireisilla iäkkäillä ennuste ja elämänlaatu ovat vähintään yhtä hyvät sykkeenhallinnan kuin lääkkeellisen rytminhallinnan aikana. Erikoislääkärin (kardiologi/sisätautilääkäri) konsultaatio eteisvärinän hoitolinjaa valittaessa on yleensä aiheellinen.
Rytminsiirto sähköisesti tai lääkkeellisesti
Useimmiten eteisvärinä kääntyy itsekseen normaaliin rytmiin vuorokauden kuluessa. Jos näin ei kuitenkaan käy tai jos rytmihäiriön aiheuttamat oireet ovat vaikeat, voidaan tehdä rytminsiirto eli kardioversio. Rytminsiirto voidaan tehdä sähköisesti tai lääkkeillä.
Sähköinen rytminsiirto vaatii lyhyen nukutuksen, jonka aikana annettavalla tasavirtaiskulla eteisvärinärytmi palautetaan sinusrytmiksi. Nukutuksesta johtuen sähköinen rytminsiirto on yleensä saatavilla vain sairaalassa.
Lääkkeellisessä rytminsiirrossa nukutusta ei tarvita ja tämä voidaan tehdä myös hyvin varustetuissa terveyskeskuksissa. Nukutusta ennen ei saa olla syönyt tai juonut edeltävään 4-6 tuntiin, tämän vuoksi ennen ensiapuun saapumista ei kannata ruokailla tai juoda. Kardioversion jälkeen rytmiä ja vointia seurataan noin 2-4 tuntia ennen kotiutumista.
Jos eteisvärinä ei käänny sähköisesti tai sähköinen rytminsiirto ei jostain muusta syystä ole mahdollinen, voidaan rytmin kääntäminen toteuttaa lääkkeellisesti.
Tapauskohtaisesti valittu rytmihäiriölääke voidaan lääkärin ohjeistuksen mukaan ottaa suun kautta tabletteina tai suoraan laskimoverisuoneen tiputettuna. Verisuonen kautta annettuna lääkkeen vaikutus on nopeampi. Sinusrytmin palautumisen jälkeen rytmiä seurataan 3-4 tuntia ennen kotiutumista.
Katetriablaatio
Katetriablaatiohoitoa voidaan harkita jos eteisvärinään liittyvät oireet ovat vaikeat eivätkä rytmihäiriölääkkeet ole tehonneet tai eivät sovellu käytettäviksi.
Toimenpide tehdään verisuoniteitse nivuslaskimon kautta, jossa keuhkolaskimoiden tyvialueen rytmihäiriöpesäkkeet eristetään muusta eteiskudoksesta joko radiotaajuusenergiaa tai kylmä- eli kryopalloa hyväksi käyttäen.
Katetrihoidon tulokset ovat oikein valituilla potilailla hyviä ja usein toimenpiteen jälkeen rytmihäiriölääkityksiä voidaan vähentää tai jopa lopettaa ne kokonaan.
Antikoagulaatiohoitoa täytyy kuitenkin jatkaa poislukien tapaukset, joissa aivohalvausriski on todettu pieneksi. Toimenpiteeseen liittyy komplikaatioriski, minkä vuoksi ablaatiohoito ei yleensä ole eteisvärinän ensivaiheen hoitoa. Kajoavan katetrihoidon tarpeen ja potilaan soveltuvuuden toimenpiteeseen arvioi rytmihäiriöiden hoitoon perehtynyt kardiologi.
Tahdistinhoito
Ihon alle asennettavalla sydämentahdistimella ei ole osoitettu olevan ehkäisevää vaikutusta eteIsvärinän uusiutumistaipumukseen. Kun tahdistimen asennuksen perusteena on jokin muu syy kuin eteisvärinä, tahdistintyypin valinnalla voidaan vaikuttaa myös eteisvärinän ilmaantumiseen.
Hankalissa eteisvärinä-tapauksissa, kun muut hoitokeinot on kokeiltu, voidaan päätyä asentamaan pysyvä sydämentahdistin ja sen jälkeen katetriablaatiolla katkaistaan sähköisen impulssin kulku eteisistä kammoihin. Tämän seurauksena epäsäännöisen sykkeen aiheuttamat hankalat oireet häviävät ja syke muuttuu tahdistimen määrittelemäksi sykkeeksi.
Kirurginen hoito
Jos eteisvärinää sairastavalle tehdään sydänleikkaus jonkin muun syyn takia, voidaan eteisvärinää hoitaa sen yhteydessä tehtävällä lisätoimenpiteellä. Eteisvärinän kirurgista hoitoa voidaan valikoiduilla potilailla harkita myös silloin kun muut hoidot ovat osoittautuneet tuloksettomiksi tai vasta-aiheisiksi.
Lääkehoito
Veren hyytymistä hidastava lääkitys eli antikoagulaatiohoito on eteisvärinästä aiheutuvien haittojen ehkäisyssä yksi merkittävimmistä ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä.
Lääkityksen tarvetta arvioitaessa määritetään aivohalvausriski (CHA₂DS₂VaSc-pisteytys) ja toisaalta verenvuotoriski. Suuressa ja keskisuuressa aivohalvausvaarassa oleville aloitetaan antikoagulaatiohoito, jollei se ole vasta-aiheinen. Yleensä lääkityksenä käytetään joko varfariinia (Marevan®) tai uusia ns. suoria antikoagulantteja, joita ovat apiksabaani (Eliquis®), dabigatraani (Pradaxa®), edoksabaani (Lixiana®) ja rivaroksabaani (Xarelto®).
Eteisvärinän estämiseksi ja sen aiheuttamien oireiden lievittämiseksi voidaan käyttää useita eri rytmihäiriölääkityksiä. Ensivaiheen hoitona on yleensä beetasalpaaja-lääkitys, joka voidaan aloittaa jo perusterveydenhuollon puolella. Tätä tehokkaampien, varsinaisten rytmihäiriölääkkeiden aloitus, tapahtuu rytmihäiriöiden hoitoon perehtyneen sisätautilääkärin tai kardiologin toimesta.
Eteiskorvakkeen sulku
Eteiskorvake on sydämen vasemmassa eteisessä sijaitseva umpipussi, johon eteisvärinää sairastavilla voi ilman antikoagulaatiohoitoa muodostua verihyytymiä.
Jos antikoagulaatiohoito on arvioitu vasta-aiheiseksi esimerkiksi kasvaneen vuotoriskin vuoksi, voidaan yhtenä hoitovaihtoehtona harkita eteiskorvakkeen sulkemista katetriavusteisesti tai avosydänleikkauksen yhteydessä.
Lue lisää:
Osion alkuun