​​​Sepelvaltimot ovat sydänlihaksen pinnalla kulkevia valtimosuonia. Niiden tehtävänä on kuljettaa sydänlihakselle hapekasta verta ja energiaa. Sepelvaltimotauti johtuu sepelvaltimoiden kovettumataudista, jossa yksi tai useampi sepelvaltimon kohta ahtautuu ja aiheuttaa verenkierron häiriintymisen.

Sepelvaltimotaudin syntyyn ja etenemiseen vaikuttavat monet vaaratekijät. Merkittävimpiä​ niistä ovat tupakointi, kohonnut veren kolesterolipitoisuus, kohonnut verenpaine ja diabetes. Sepelvaltimotauti on yleisempää miehillä, iäkkäillä sekä henkilöillä, joilla on suvussa sepelvaltimotautia. Parhaiten sairastumista voi ehkäistä terveillä elintavoilla ja välttämällä turhia stressitekijöitä.

Sepelvaltimon seinämään muodostuva ahtauma alkaa kehittyä usein jo nuoruusiässä. Vuosien kuluessa ahtauma kasvaa. Kun ahtauma on niin suuri että se haittaa verenkiertoa, alkaa sepelvaltimotauti yleensä oireilla. Jos ahtauma kasvaa ja kehittyy hitaasti, potilas saa vakaan sepelvaltimotaudin oireet.

Joskus alkava pehmeä plakki repeytyy, jolloin paljastuneeseen suonenseinän kohtaan kertyy saman tien verihyytymä, joka voi tukkia suonen. Tämä voi johtaa vakavaan rytmihäiriöön ja sydänpysähdykseen tai epävakaaseen tilanteeseen, joka hoitamattomana johtaa sydäninfarktiin minuuttien sisällä.

Oireet Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rasituksessa ilmaantuva puristava kipu tai ahdistava tunne rintakehällä.

Hoito Sepelvaltimotaudin hoidon perusta on hyvä riskitekijöiden hoito terveillä elintavoilla ja lääkehoidolla.

Sepelvaltimotaudin lääkehoito Sepelvaltimotautipotilaalle aloitetaan pysyvä lääkitys, joka riippuu taudinkuvasta ja mahdollisista muista sairauksista ja riskitekijöistä.

Usein kysytyt kysymykset sepelvaltimotaudista