​"Seksuaalisuus on olennainen osa jokaisen ihmisen persoonallisuutta. Se on perustarve ja yksi ihmisyyden osa, jota ei voida erottaa muista elämän osa-alueista. Seksuaalisuus ei ole yhdynnän synonyymi. Seksuaalisuus on mukana energiassa, joka saa meidät etsimään rakkautta, ihmissuhteita, lämpöä ja läheisyyttä; se ilmenee tavassamme tuntea ja herättää tunteita sekä koskettaa toisiamme. Seksuaalisuus vaikuttaa ajatuksiin, tunteisiin, tekoihin ja reaktioihin sekä sitä kautta henkiseen ja ruumiilliseen terveyteemme​."*

Tieto sydänsairaudesta saattaa tulla yllättäen. Äkillinen sairastuminen vaikuttaa seksuaalielämään ja vaatii niin fyysisiä kuin henkisiä voimavaroja sopeutumiseen. Alkuvaiheessa seksuaalisuus painuu yleensä taka-alalle, mutta kotiutumisen jälkeen seksuaalielämään liittyvät asiat tulevat jälleen ajankohtaisiksi. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen vaatii aikaa sekä potilaalta itseltään että kumppanilta.

Sairastumisen jälkeen seksuaalinen haluttomuus on yleistä. Se menee yleensä ohi, kun fyysinen suorituskyky kohenee ja voimavarat palautuvat. Toipilasvaiheessa on hyvä muistaa läheisyyden merkitys ja pitää avointa keskusteluyhteyttä kumppanin kanssa.

Yhdynnät voi huoletta aloittaa, kun tavalliset kotityöt ja portaissa kävely sujuvat ongelmitta. Yhdyntä lisää sydämen työmäärää siinä missä muukin fyysinen rasitus. Jos seksin harrastaminen ja erityisesti yhdyntä alussa epäonnistuvat, ei kannata miettiä, että ne epäonnistuisivat myöhemminkin. Seksiin ja yhdyntään voi tarvita sairastumisen jälkeen enemmän aikaa, ymmärrystä, rauhalliset olosuhteet tai uusia lähestymistapoja.

*)Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmä