Kotona, mutta mutkia matkassa…

Ensimmäinen sairauslomaviikko meni aivan huikeissa fiiliksissä. Aamuisin heräsin todella pirteänä ja elämä mahdollisuuksia täynnä asenteella.

Päivät täyttyivät kuntoutusrutiineista: verenpaineen mittaukset, pulloon puhallukset, jumppaliikkeet ja kävelylenkit. Jaksoin tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja parin viikon kuluttua leikkauksesta kävelin päivän aikana jo yli kymmenen kilometriä.

Rytmihäiriöitä oli päivittäin, ne tuntuivat selkeästi vahvoina lisäiskuina, mutta kävelylenkit tuntuivat hillitsevän niitä. Lievä kuume nousi joka ilta. Öisin piti käydä monta kertaa WC:ssä ja hikoilin todella paljon.

Jatkuvan iltaisin nousevan lievän kuumeen ja rytmihäiriöiden takia soitin sydänkirurgiselle vuodeosastolle konsultaatiota kysyäkseni. Ohjeistus oli käydä terveyskeskuksessa tarkistuttamassa tilanne. Sain ajan todella nopeasti lähimpään terveyskeskukseen, kun kerroin leikkauksesta ja näistä oireista. Soitosta 30min päästä olin jo lääkärissä!

Otettiin sydänfilmi ja mitattiin tulehdusarvot, molemmista löytyi poikkeamaa normaalista. Minut lähetettiin muutamaksi päiväksi sairaalaan, jossa perusteellisten tutkimusten jälkeen todettiin, että rytmihäiriöt olivat hyvälaatuisia, tulehdus ja kuumeilu saataisiin kuriin tehokkaalla antibioottikuurilla. Myös keuhkot tarkistettiin mahdollisten veritulppien varalta.

Täsmähoitoa ja määrätietoista kuntoutumista

Kuumeilu loppui, verenpaineet alkoivat stabiloitua nopeasti tavoitetasolle ja muutenkin olo vahvistua päivä päivältä. Pystyin hoitamaan arkiaskareita omatoimisesti kotona varsin hyvin pois lukien painavampien esineiden nostelu rintalastan takia.

Suurimpana ongelmana olivat edelleen kovat kivut niska/hartiaseudulla, johon ei auttanut kinesioteippaaminen eikä hieronta. Myöskään kipulääkkeet eivät tuottaneet helpotusta ja relaksantit olivat kiellettyjen aineiden listalla. Löysin kuitenkin ystävieni avustuksella fysioterapeutin, jolla on kokemusta sydänpotilaiden kuntoutuksesta. Diagnoosina oli sama mikä todettiin sairaalassa eli todella kireät lihaskalvot.

Tehokas hoitomuoto tähän ongelmaan on alipainehoito, jossa imetään lihaskalvoa irti lihaksesta ja liikutellaan edestakaisin; tarkoituksena siis tehdä tilaa näiden väliin. Hoidot alkoivat auttaa heti ensimmäisestä kerrasta alkaen!

Tämän lisäksi määrättiin palleahengitysharjoituksia, jotta saataisiin Klexane-pistoksista jumiutuneet vatsalihakset avautumaan pikkuhiljaa. Lisäksi jumppaohjeisiini tehtiin tarkennuksia ja liikkeitä alettiin tehdä katosta roikkuvien lenkkien avulla, jotta saatiin kokonaan kehon oma paino pois liikkeistä. Lenkkien avulla pystyin keskittymään puhtaasti liikeratoihin ja liikkeiden vaikutus tehostui huomattavasti.

Katse lautaselle ja kohti korkeuksia

Kävelylenkit alkoivat suuntautua aina samoille reiteille ja alkoivat siten käydä tylsiksi. Jotain piti keksiä motivaation ylläpitämiseksi. Ystäväni ehdotuksesta päätin kokeilla geokätköilyä ja sehän olikin erittäin hyvä tapa saada vaihtelua päivittäisiin lenkkeihin!

Jatkoin leikkausta edeltänyttä omatoimista sydämeni toiminnan seuraamista leikkauksen jälkeen päivittäin, oli erittäin motivoivaa nähdä tulosten paranevan sitä mukaa kun kuntoutuminen eteni!

Pohdin myös ruokailutottumuksiani, jotka olivat mielestäni aina olleet varsin terveellisellä pohjalla, mutta halusin perehtyä tähän aiheeseen lisää. Tutustuin viimeisimpiin tutkimuksiin ja suosituksiin mm. Sydänliiton kautta, jonka seurauksena päädyin vähentämään mm. lihan käyttöä ja lisäämällä kasvisten syöntiä. Tämä muutos vaikutti merkittävästi yleiseen vireystilaani ja myös verikokeet osoittivat entistä parempia arvoja. En kuitenkaan kokenut menettäneeni mitään, mutta pienillä muutoksilla sain paljon hyvää aikaan!

Kolmen kuukauden sairausloman jälkeen tehdyssä jälkitarkastuksessa todettiin, että leikkaustulos oli edelleen hyvä, vuoto minimaalinen ja rintalasta luutunut hyvin. Sydämessä on kuitenkin edelleen mahdollisia korjaustarpeita mm. korjatun läpän ja aortan kaaren osalta, mutta jatkan terveellistä ja liikunnallista elämää, joten ehkäpä kolmatta sydänleikkausta ei sitten tarvittaisi. Nyt asiat olivat kuitenkin erittäin hyvin ja sain luvan käyttää ylävartaloa normaalisti, palata töihin ja jatkaa kiipeilyharrastustani. Olin kallioilla kiipeämässä jo heti seuraavana viikonloppuna…!