Ensimmäinen ihme
Ensimmäinen ihme tapahtui - sydämeni käynnistyi. Maailman paras
ensihoito oli onnistunut täydellisesti. Minut kiidätettiin intuboituna ja hengityskoneeseen
kytkettynä Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle.
Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella poissuljettiin sepelvaltimotukoksen ja sydäninfarktin
mahdollisuus. Läheisilleni annettiin kriisiapua ja valmisteltiin sitäkin
vaihtoehtoa, että jään koomaan aivot tuhoutuneena tai jos herään, niin miten pahasti
olen vammautunut.

Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston
henkilökunta teki parhaansa minua hoitaessaan ja oli korvaamattomana tukena
läheisilleni. Teho-osastolla oli kaikista teknisistä laitteista huolimatta
lämmin ja rauhallinen tunnelma. Jaana laittoi mp-soittimesta mielimusiikkini
soimaan ja soitti tiibetiläisiä kelloja tuomaan hyvää energiaa.
Toinen ihme
Maanantaina tapahtui toinen ihme - minä heräsin. En tajunnut mitä oli tapahtunut, missä olin, miksi Abban musiikki soi päässäni: ”One man and one woman, two friends and two true lovers will help each other through the hard times”. Kyyneleet valuivat silmistäni, tämä oli varmasti uuden elämäni hienoin hetki.
Olin hengissä ja kutakuinkin järjissäni, mutta todella huonossa kunnossa. Haimani, maksani ja munuaiseni olivat saaneet aikamoista kyytiä. Kylkiluuni olivat murtuneet, kroppani oli mustelmilla ja koko rintakehä palorakoilla defibrillaattorin jäljiltä. Vielä lisäbonuksena sain vielä keuhkokuumeen, onneksi suonensisäiset antibiootit purivat tautiin hyvin. 
Kolmas ihme
Teho-osastolla ollessani vielä koomassa pääsin läheisteni luvalla mukaan kansainvälisestikin tärkeään Xe-Hypotheca tutkimukseen, jossa koomapotilaille annetaan hapen lisäksi ksenon-kaasua. Aivoni magneettikuvattiin pariinkin kertaan ja minulle tehtiin toivuttuani kognitiivisia testejä. Hämmästyttävää oli, ettei aivoissani näkynyt mitään muutoksia ja myöhemmätkin testit osoittivat minun toipuneen elvytystilanteesta aivojen osalta täydellisesti. Tämä oli varmasti kolmas ihme.

Hurjaa menoa
Hoitoni edistyi hyvin ja minut siirrettiin teholta sydänvalvontaan ja sieltä sydänvuodeosastolle. Sydänvuodeosastolla menin jonkunmoisen manian tyyppiseen euforiseen elämänvoiman tilaan ja nappasin vessareissulla käyttööni rullatuolin, johon teippasin kaikki tippapulloni ja kaikkea muutakin tarpeelliseksi kokemaani, kuten vaippoja, kumihanskoja, sorsan sekä siteitä ja lähdin valvontajohdot viuhuen rullaamaan ympäri todella hienoa ja helppokulkuista sairaalaa.

Tämän kaltainen yritteliäisyys tietysti palkitaan. ”26.10. aamuyöllä telemetriaseurannassa sinusrytmistä kammiolisälyöntisyyteen sekä lyhyestä VT-pyrähdyksestä kammiovärinään, joka isketty onnistuneesti ja potilas elvytetty” Erittäin hyvin hoidettu! Tämän johdosta pääsin takaisin sydänvalvontaan ja lainaamani rullatuoli takavarikoitiin.
Sydämen vajaatoiminta ja rytmihäiriötahdistin
Tämän episodin jälkeen hoitoni eteni jälleen ja minulle tarjottiin sekä suositeltiin CRT-D defibrillaattorina toimivan ja etäseurannassa kontrolloitavan tahdistimen asennusta. Tämä oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Hyväksyin sen ilomielin. Tahdistin asennettiin paikallispuudutuksessa 1.11.2013. Minulla oli koko operaation ajan hirmu hauskaa, tahdistimen laittanut lääkäri viihdytti ja loi luottamusta rauhoittaen minua hoitajien kanssa.

Edellinen sivuSeuraava sivu