Ensimmäinen ihme

Ensimmäinen ihme tapahtui - sydämeni käynnistyi. Maailman paras ensihoito oli onnistunut täydellisesti. Minut kiidätettiin intuboituna ja hengityskoneeseen kytkettynä Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle. Sepelvaltimoiden varjoainekuvauksella poissuljettiin sepelvaltimotukoksen ja sydäninfarktin mahdollisuus. Läheisilleni annettiin kriisiapua ja valmisteltiin sitäkin vaihtoehtoa, että jään koomaan aivot tuhoutuneena tai jos herään, niin miten pahasti olen vammautunut.

Turun yliopistollisen keskussairaalan teho-osaston henkilökunta teki parhaansa minua hoitaessaan ja oli korvaamattomana tukena läheisilleni. Teho-osastolla oli kaikista teknisistä laitteista huolimatta lämmin ja rauhallinen tunnelma. Jaana laittoi mp-soittimesta mielimusiikkini soimaan ja soitti tiibetiläisiä kelloja tuomaan hyvää energiaa.

Toinen ihme

Maanantaina tapahtui toinen ihme - minä heräsin. En tajunnut mitä oli tapahtunut, missä olin, miksi Abban musiikki soi päässäni: ”One man and one woman, two friends and two true lovers will help each other through the hard times”. Kyyneleet valuivat silmistäni, tämä oli varmasti uuden elämäni hienoin hetki.

Olin hengissä ja kutakuinkin järjissäni, mutta todella huonossa kunnossa. Haimani, maksani ja munuaiseni olivat saaneet aikamoista kyytiä. Kylkiluuni olivat murtuneet, kroppani oli mustelmilla ja koko rintakehä palorakoilla defibrillaattorin jäljiltä. Vielä lisäbonuksena sain vielä keuhkokuumeen, onneksi suonensisäiset antibiootit purivat tautiin hyvin.

Kolmas ihme

Teho-osastolla ollessani vielä koomassa pääsin läheisteni luvalla mukaan kansainvälisestikin tärkeään Xe-Hypotheca tutkimukseen, jossa koomapotilaille annetaan hapen lisäksi ksenon-kaasua. Aivoni magneettikuvattiin pariinkin kertaan ja minulle tehtiin toivuttuani kognitiivisia testejä. Hämmästyttävää oli, ettei aivoissani näkynyt mitään muutoksia ja myöhemmätkin testit osoittivat minun toipuneen elvytystilanteesta aivojen osalta täydellisesti. Tämä oli varmasti kolmas ihme.

Hurjaa menoa

Hoitoni edistyi hyvin ja minut siirrettiin teholta sydänvalvontaan ja sieltä sydänvuodeosastolle. Sydänvuodeosastolla menin jonkunmoisen manian tyyppiseen euforiseen elämänvoiman tilaan ja nappasin vessareissulla käyttööni rullatuolin, johon teippasin kaikki tippapulloni ja kaikkea muutakin tarpeelliseksi kokemaani, kuten vaippoja, kumihanskoja, sorsan sekä siteitä ja lähdin valvontajohdot viuhuen rullaamaan ympäri todella hienoa ja helppokulkuista sairaalaa.

Tämän kaltainen yritteliäisyys tietysti palkitaan. ”26.10. aamuyöllä telemetriaseurannassa sinusrytmistä kammiolisälyöntisyyteen sekä lyhyestä VT-pyrähdyksestä kammiovärinään, joka isketty onnistuneesti ja potilas elvytetty” Erittäin hyvin hoidettu! Tämän johdosta pääsin takaisin sydänvalvontaan ja lainaamani rullatuoli takavarikoitiin.

Sydämen vajaatoiminta ja rytmihäiriötahdistin

Tämän episodin jälkeen hoitoni eteni jälleen ja minulle tarjottiin sekä suositeltiin CRT-D defibrillaattorina toimivan ja etäseurannassa kontrolloitavan tahdistimen asennusta. Tämä oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Hyväksyin sen ilomielin. Tahdistin asennettiin paikallispuudutuksessa 1.11.2013. Minulla oli koko operaation ajan hirmu hauskaa, tahdistimen laittanut lääkäri viihdytti ja loi luottamusta rauhoittaen minua hoitajien kanssa.