Sydämen vajaatoimintarytmihäiriötahdistimen etäseuranta
Etäseurattava tahdistin on ollut minulle elintärkeä. Tahdistin on neljän vuoden aikana reagoinut pari kertaa eteisvärinään ja olen saanut näistä soiton hyvin nopeasti, ja siksi olen voinut reagoida välittömästi omaa toimintaani korjaamalla. Molemmilla kerroilla aiheuttajana on todennäköisesti ollut stressi. Alkuvaiheen toipumisessa tieto etäseurannasta poisti pelkoja, antoi turvallisuuden tunteen ja toivoa paranemisesta vaikka diagnoosini oli rankka. Dilatoiva kardiomyopatia ja sydämen vajaatoiminta.
Vuosien kuluessa tahdistin on mitä ilmeisimmin korjannut vajaatoimintaa sekä kardiomyopatiaa. Tällä hetkellä elän normaalia elämää, liikun aktiivisesti, opiskelen uusia asioita. Ainoastaan stressinsietokykyni on alentunut, siksi vältän viimeiseen asti tilanteita joissa joudun paineenalaiseksi.
Sattumaako?
Sattumaa ei ole. Tähän tapahtumaan liittyy niitä paljon. Poikani nimi on Jukka, asiakkaani nimi prosessin aikana on Jukka, teholla minua hoitivat kaksi Jukkaa. Tämä oli nuorimman tyttäreni Satun nimipäivä ja syntymäpäivänäni syntyneiden kaksosten Jukan ja Satun kastepäivä. Poikamme Joni oli tuolloin ensihoitajana Taivassalon ambulanssissa ja kuuli koko prosessin Virve-verkon kautta. Jaana osti juuri ennen teatteria aivokirurgi Eben Alexanderin kirjan Totuus taivaasta, koomaan vajonneen kuolemanrajakokemus.
Minulta kysytään joskus, että millaista se oli tai näitkö jotain? Vastaukseni on: ”Oli aivan pimeää ja minulla oli todella hyvä olo. Kuolemaa ei tarvitse pelätä.”
Olen onnellinen mies.
Edellinen sivu