Sepelvaltimotauti on yksi yleisimmistä kuolemaan johtavista sairauksista maailmassa. Nykyisillä, tehokkailla hoitomuodoilla tautia voidaan ennaltaehkäistä ja hoitaa, minkä vuoksi sairauden täsmällinen diagnostiikka on entistä tärkeämpää.
– Perinteisesti sepelvaltimotaudin diagnostiikan keskiössä ovat olleet taudin riskitekijät ja oireet, joiden perusteella herää kliininen epäily ahtauttavasta sepelvaltimotaudista. Tämän jälkeen on pyritty saamaan objektiivinen näyttö taudin olemassaolosta – perinteisesti rasituskokeella. Taudin diagnoosi ja/tai vaikeusaste voivat kuitenkin jäädä epävarmoiksi, jolloin niiden varmistamiseksi tarvitaan kuvantamistutkimuksia, Joutsiniemi selventää.
Joutsiniemen väitöstutkimuksen aineisto muodostui 107 potilaasta, joilla oli riskitekijöiden, oireiden ja rasituskokeen perusteella keskisuuri todennäköisyys ahtauttavalle sepelvaltimotaudille.
Väitöskirja