​Hypertrofista kardiomyopatiaa pidetään yhtenä yleisimmistä perinnöllisistä sydänlihassairauksista. Tauti esiintyy noin yhdellä henkilöllä 500 aikuisesta. Tauti voi aiheuttaa rasituksen aikaisia rytmihäiriöitä tai rintakipua, sydämen vajaatoimintaa tai jopa äkkikuoleman.

- Potilastyön kannalta on tärkeää ymmärtää taudin syntyyn vaikuttavat perinnölliset tekijät. Tieto auttaa riittävän seurannan ja hoitojen järjestämisessä. Hoitokeinoja ovat esimerkiksi tahdistin tai defibrillaattori. Tieto auttaa myös arvioimaan perheenjäsenten sairastumisriskiä ja tarvetta mahdollisille tutkimuksille, taustoittaa HUSin kardiologian erikoislääkäri Tiina Heliö.

Kardiologian erikoislääkäri Sari Vanninen Tampereen yliopistollisesta Sydänsairaalasta kertoo tutkimuksen syntyneen päivittäisestä hoitotyöstä ja potilaiden geenitestien tuloksista.

- Yhä useampi potilas, joka kärsi sydänperäisistä oireista ja jolla havaittiin tietty muutos JPH2 geenissä, otettiin tarkempaan seurantaan, ja lopulta hoitava lääkäri pyysi potilailta ja heidän perheenjäseniltään luvan tutkimukseen. Potilaiden ja heidän perheenjäsentensä tauti- ja sukuhistoria analysoitiin. Tämä kokonaisvaltainen analyysi mahdollisti tutkimuksen onnistumisen, Vanninen sanoo.

Tutkimus on osa laajempaa eri kardiomyopatiatyyppien geenivirheiden tunnistamiseen keskittynyttä projektia, jossa ovat mukana Helsingin yliopistollisen sairaalan sydän- ja keuhkokeskus, geenidiagnostiikkayritys Blueprint Genetics sekä Tampereen yliopistollinen Sydänsairaala.

Tutkimuksessa löydettiin 20 yksilöä yhdeksästä eri perheestä, jotka kärsivät hypertrofisesta kardiomyopatiasta, ja joilta löytyi JPH2 (Thr161Lys) -geenivirhe. Vaikka useat tutkimukset ovat vuosien varrella käsitelleet JPH2-geenin roolia hypertrofisen kardiomyopatian synnyssä, epäilyn tueksi ei ole löydetty todistusaineistoa.

- ClinVar-tietokannassa ja useissa tieteellisissä artikkeleissa useat JPH2-geenin muutokset on luokiteltu merkitykseltään epäselviksi (variant of uncertain significance, VUS), koska tällä hetkellä ei ole tarpeeksi näyttöä niiden osuudesta taudin synnyssä. Aikaisemmin perheiden seurantaan tai taudin periytymiseen liittyviä tutkimuksia ei ole tehty, jolloin lisäarvo hoitotyöhön on jäänyt laihaksi. Tutkimalla yhdeksän perheen jäseniä tarkemmin olemme osoittaneet JPH2-geenissä esiintyvän virheen voivan yksinään aiheuttaa ihmisellä ilmenevän vaikean sydänsairauden. Tämä tieto auttaa lääkäreitä ja tutkimuslaboratorioita valitsemaan tämän geenin osaksi kardiomyopatiapotilaiden geenitutkimuksia ja tulee enenevissä määrin helpottamaan oikean diagnoosin tekemistä, sanoo Blueprint Geneticsin laboratoriojohtaja Juha Koskenvuo.

Löydös on merkittävä myös siksi, että se on potentiaalinen uusi perustaja- eli niin kutsuttu founder-mutaatio, jota on toistaiseksi tavattu vain Suomessa.

Tutkimuksen tulokset lyhyesti:

• JPH2 p.(Thr161Lys) geenivirhe löydettiin 20:ltä hypertrofista kardiomyopatiaa sairastavalta potilaalta yhdeksästä eri perheestä.
  Tutkimus löysi kaiken kaikkiaan 26 geenivirheen kantajaa.
• Penetranssi eli ilmenemisyleisyys oli 71 % 60 ikävuoteen ja 100 % 80 ikävuoteen asti.
• Tutkimuksen onnistumisen kannalta oli tärkeää, että potilaiden ja perheiden kliininen historia pystyttiin yhdistämään geenitestituloksien kanssa.      
• Osana tutkimusta tehtiin kattava kirjallisuus- ja tietokantakatsaus JPH2-geenivirheiden merkityksestä.

Tutkimus kokonaisuudessaan:
1 Heterozygous junctophilin-2 (JPH2) p.(Thr161Lys) is a monogenic cause for HCM with heart failure Vanninen SUM, Leivo K, Seppälä EH, Aalto-Setälä K, Pitkänen O, et al. (2018) Heterozygous junctophilin-2 (JPH2) p.(Thr161Lys) is a monogenic cause for HCM with heart failure. PLOS ONE 13(9): e0203422. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0203422