Oireet
Sarveiskalvon muodon muuttuminen voi aiheuttaa näöntarkkuuden alenemista, kuvan vääristymää ja epätarkkuutta, sekä silmän taittovian (yleensä likitaitteisuuden ja/tai hajataitteisuuden) lisääntymistä.
Sarveiskalvon kartiorappeuman eli keratokonuksen vaikeusaste ja etenemisnopeus vaihtelevat. Lievimmillään potilas voi olla täysin oireeton, kun taas pitkälle edenneessä tautimuodossa potilaan näkötaso voi olla erittäin huono.
Toteaminen
Sarveiskalvon kartiorappeumaa tulee epäillä nuorella henkilöllä silloin, kun silmälasivahvuus muuttuu tavanomaista nopeammin tai näöntarkkuus alkaa heiketä. Monet muutkin silmäsairaudet voivat aiheuttaa näön heikkenemää, minkä takia silmä tulee aina tutkia tällaisessa tilanteessa.
Silmälääkäri diagnosoi sarveiskalvon kartiorappeuman mikroskooppitutkimuksen ja sarveiskalvon muodosta kertovan tomografiakuvauksen avulla. Molemmat tutkimukset ovat potilaalle kivuttomia.
Seuranta
Sarveiskalvon kartiorappeuman seuranta riippuu taudin vaiheesta ja vaikeusasteesta. Diagnosointivaiheessa ja nuorella henkilöllä seuranta on tiiviimpää, kun taas pysähtyneessä ja muuttumattomassa tautivaiheessa seurantakäyntejä tarvitaan harvemmin. Lääkäri seuraa silmää, silmälasivahvuuksia ja näöntarkkuutta, ja tarvittaessa seurataan myös sarveiskalvon muodosta kertovia topografiakuvia.
Myös keratokonuspotilaan omaseuranta on tärkeää. Mikäli näkö alkaa selkeästi muuttua, potilaan tulee olla yhteydessä hoitavaan silmäyksikköön.