Oireet
Taudin vaikeusaste vaihtelee. Lievässä tautimuodossa sarveiskalvolla voidaan todeta endoteelisolukatoa, mutta sarveiskalvo ei ole turvonnut ja potilaan näöntarkkuus on hyvä. Tällöin potilas on täysin oireeton.
Jos tauti etenee, näöntarkkuus voi heikentyä ja kuvan laatu voi muuttua himmeäksi tai maitolasimaiseksi. Tyypillisesti näöntarkkuus on huonoimmillaan aamuisin ja kirkastuu päivän aikana.
Vaikeassa Fuchsin dystrofiassa sarveiskalvo on turvonnut ja näöntarkkuus on selkeästi huono. Silmässä voi olla myös kaiherrusta ja kipua, jos sarveiskalvon pintaan on muodostunut nesterakkuloita.
Toteaminen
Silmälääkäri toteaa Fuchsin dystrofian vastaanotolla tehtävän mikroskooppitutkimuksen avulla. Sarveiskalvosta voidaan ottaa myös solulaskentatutkimus endoteelistä (spekulaarimikroskopia, konfokaalimikroskopia). Tutkimukset ovat potilaalle kivuttomia.
Ensimmäiset löydökset voidaan todeta silmälääkärin tutkimuksessa yleensä aikaisintaan 30–40 vuoden iässä. Tauti voi edetä hitaasti vuosien saatossa, mutta kaikille potilaille ei tule haittaavia oireita. Fuchsin dystrofiaa esiintyy hieman enemmän naisilla kuin miehillä.
Seuranta
Fuchsin dystrofian seuranta riippuu taudin vaikeusasteesta. Oireettomissa silmissä seuranta voi tapahtua omaseurantana ja tarvittaessa terveystarkastusluontoisesti lääkärin vastaanotolla. Vaikeammissa tilanteissa seuranta tapahtuu silmälääkärin vastaanotolla säännöllisesti.