Myosiitit

Myosiitit ovat ryhmä harvinaisia sairauksia, joissa taudin syynä on tulehdusreaktio lihaksissa. Niiden perimmäinen syy on tuntematon, ja osassa tapauksista elimistön immuunijärjestelmä muodostaa vasta-aineita lihakudosta kohtaan.

Myosiittien esiintyvyys

Myosiitit eli tulehdukselliset lihassairaudet ovat hyvin harvinaisia monimuotoisia systeemisiä autoimmuunisairauksia. Myosiittien ilmaantuvuus on Suomessa vain noin 50 uutta potilasta vuodessa. Sairaus alkaa yleisimmin 45–65-vuotiaana, mutta se voi alkaa missä iässä tahansa.

Myosiitin oireet

Myosiitin tärkein oire on muutamien viikkojen kuluessa ilmaantuva symmetrinen lihasheikkous.  Se ilmenee yleensä raajojen tyviosien isoissa lihaksissa kuten reisissä ja hartioissa. Lihasheikkous vaikeuttaa esimerkiksi tuolista nousua ja käsien nostamista olkapäätason yläpuolelle.  Myös yleisoireita kuten lämpöilyä, väsymystä ja laihtumista voi esiintyä. Muut elimet (iho, nivelet, keuhkot, maha-suolikanava, sydän) voivat sairastua vaihtelevasti.

Kliinisiä alaluokkia on nykyään useita erilaisia ja sairaus on hyvin monimuotoinen. Joskus sidekudossairauksiin (esim. Sjögrenin syndrooma, systeeminen skleroosi, sekamuotoinen sidekudossairaus ja nivelreuma) voi liittyä harvinaisena myös myosiitti.

Dermatomyosiittille tyypillistä ovat ihottumat, kuten raajojen nivelten ja sormien ojentajapuolella sekä silmien ympärillä oleva lilahtava ihottuma. Tunnetaan myös alatyyppi, jossa todetaan tyypillinen ihottuma ilman merkittävää kliinistä lihastulehdusta. Auringon UV-valo voi pahentaa ja laukaista dermatomyosiitti-ihottumaa.

Yli 50 vuotiailla yleisin myosiitti on ns. inkluusiokappalemyosiitti. Se on yleensä oirekuvaltaan hitaampi ja hiipivämpi, alkaa yleensä polvien ojentajien sekä sormien koukistajalihasten heikkoutena. Inkluusiokappalemyosiitti reagoi immunosupressiiviseen lääkehoitoon huonosti. Sairauden degeneratiivisen luonteen takia inkluusikappalemyosiitin hoitoa koordinoi ja seuraa usein neurologi.

Myosiittien diagnostinen selvittely ja tutkimukset

Harvinaisuutensa ja monimuotoisuutensa takia diagnostinen selvittely ja hoidon koordinointi tulisi keskittää lihassairauksien hoitoon perehtyneisiin keskussairaaloihin ja yksiköihin.

Todettaessa tulehdukselliseen lihastulehdukseen sopivia oireita ja lihasheikkouksia, verikokeista tutkitaan mm. lihasentsyymipitoisuudet, tulehdusarvot sekä autovasta-aineita. Muita tutkimuksia ovat esim. ENMG eli lihassähkötutkimus, lihasten magneettikuvaus ja lihaskoepalan mikroskooppinen tutkimus. Magneettikuvauksessa voidaan arvioida tulehduksen laajuutta ja aktiivisuutta, ja onnistunut lihaskoepala voi varmistaa diagnoosia.

Myosiittien hoito

Lääkehoito perustuu edelleen suuriannoksiseen glukokortikoidihoitoon (ns. kortisonihoito) sekä muihin immunosupressiivisiin lääkkeisiin.  Kuntoutus ja lihasjumpat sekä kunnon ylläpito ovat tärkeä osa myosiittien hoitoa ja toimintakyvyn ylläpitoa lääkehoidon rinnalla. Terveellisten elämäntapojen noudattaminen tukee sairauksien hoitoa ja niistä toipumista.

Ennuste

Ennuste ja hoitovaste vaihtelevat. Ne ovat riippuvaisia kliinisestä alatyypistä, sairauden vaikeusasteesta ja elinmanifestaatioista, sekä potilaan oheissairauksista. Haasteellisempia hoidettavia voivat olla vaikeat myosiitin keuhkomanifestaatiot. Jos myosiittityyppi on syöpäsairauteen liittyvä, niin ennustetta määrittää syöpäsairaus. Karkeasti vajaa neljännes paranee, neljänneksellä tauti voi aktivoitua uudestaan ja yli puolessa tapauksista voidaan puhua kroonisesta sairaudesta.

 

Lisää tietoa omatoimiseen harjoitteluun ja arkeen myosiiteissa löydät Kuntoutumistalosta:

 

Edellinen sivuSeuraava sivu

 


 

Päivitetty  28.8.2019 14.39