Nivelpsoriaasin oirekuva on monimuotoinen. Sairaus voi aiheuttaa tulehduksia suurissa nivelissä, kuten polvissa tai pienissä sormien ja varpaiden nivelissä. Sille on tyypillistä tulehdus jänteiden kiinnityskohdissa ja makkaravarvas ja -sormimuutokset. Toisinaan taudin kuva muistuttaa selkärankareumaa. Nivelpsoriaasin vaikeusaste ja aktiviteetti vaihtelevat suuresti.
Useimmilla tauti on onneksi suhteellisen lievä ja hyvänlaatuinen, jolloin hoidoksi voi riittää tarvittaessa otettavat tulehduskipulääkekuurit. Pahimmillaan nivelpsoriaasi voi olla reuman kaltainen niveliä vaurioittava monen nivelen tulehdustauti, mutta se on onneksi harvinaisempaa. Viime aikoina on kiinnitetty myös huomiota siihen, että nivelpsoriaasia sairastavilla on lisääntynyt metabolisen oireyhtymän ja sydän- ja verisuonisairauksien riski. Sen vuoksi painon pitäminen kurissa ja tupakoinnin lopettaminen on tärkeää.
Nivelpsoriaasin hoidon tavoitteena on elimistön tulehduksen sammuttaminen ja taudin remissio eli oireettomuus tai mahdollisimman vähäinen taudin aktiivisuus. Jos oireet ovat lieviä, voidaan hoito aloittaa tulehduskipulääkkeillä. Lääkäriä kannattaa pyytää pistämään turvonneisiin niveliin kortisonia, sillä se on nopein tapa rauhoittaa niveltulehdus. Jos tulehduskipulääke ei tehoa riittävästi, aloitetaan reumalääkkeeksi yleensä metotreksaatti, jota otetaan kerran viikossa aina samana viikonpäivänä.
Foolihappo suojelee elimistöä metotreksaatin haittavaikutuksilta ja vähentää lääkkeen aiheuttamaa pahoinvointia. Se tulee ottaa aikaisintaan 3 tuntia metotreksaatin oton jälkeen, koska muutoin metotreksaatin teho saattaa heikentyä. Metotreksaatti täytyy tauottaa vähintään 3 kuukautta ennen raskautta. Jos metotreksaatti tai muu synteettinen reumalääke ei 6 kuukauden kuluessa tehoa riittävästi, voidaan harkita siirtymistä biologisiin lääkkeisiin.
Nivelpsoriaasin hoidossa yleisimmin käytettäviä biologisia lääkkeitä ovat TNFα-salpaajat. Ne vähentävät elimistön tulehdusta aiheuttavan TNF:n määrää. Muita biologisia lääkkeitä, jotka vaimentavat elimistön tulehdusvälittäjäaineiden vaikutusta ovat ustekinumabi, sekä interleukiini 12 (IL-12) että interleukiini 23 (IL-23) estäjä ja sekukinumabi, joka vähentää interleukiini 17:n (IL-17) vaikutusta.
Psoriaasissa sairauden kokonaisarvio ratkaisee hoidon. Sen vuoksi nivelpsoriaasin hoito tapahtuu usein yhdessä hoitavan ihotautilääkärin ja reumalääkärin kanssa. Potilaan sitoutuminen hoitoihin on hoidon onnistumisen varmistamiseksi oleellisen tärkeää.
Nivelkipujen hoidossa ja työ- ja toimintakyvyn säilyttämisessä liikunnalla ja tarpeen mukaan myös fysioterapialla on merkittävä rooli.