Spondylatriitit ovat yleisimpiä tulehduksellisia nivelsairauksia. Suomessa näitä sairauksia sairastaa yli 100 000 henkilöä. Ryhmään kuuluu erilaisia tulehduksellisia reumasairauksia, joille on tyypillistä selkärangan erilaiset reumaattiset tulehdukset ja makkaravarpaat.
Selkärankareumaryhmän sairauksia
Selkärankareumaryhmään kuuluvat klassinen selkärankareuma (Spondylarthritis ancylopoetica, Bechterewin tauti), reaktiiviset niveltulehdukset, suolistotulehdukseen liittyvä niveltulehdus, osa lasten pitkäaikaista niveltulehduksista ja nivelpsoriaasi. Selkärankareumaa edeltävää rangan tulehdusta, jossa ei vielä ole tavallisessa röntgenkuvauksessa havaittavia muutoksia, kutsutaan aksiaaliseksi nonradiografiseksi spondylartriitiksi.
Selkärankareumaryhmän sairauksien syitä
Tapauksissa, joissa taudin puhkeamista edeltää suoliston tulehdus tai sukupuolitauti, reumataudin puhkeaminen näyttää olevan reaktio näille infektioille.
Suurimmalta osalta spondylartriittipotilaista todetaan HLA-B27-antigeeni verestä. Suomalaisilla tätä tekijää esiintyy noin 15 prosentilla, mutta esimerkiksi japanilaisilla vain yhdellä prosentilla. Tiedetään, että HLA-B27 -positiivisilla henkilöillä riski sairastua spondylartropatioihin, on noin 100 kertaa suurempi kuin muilla. Kuitenkin vain noin kaksi prosenttia HLA-B27 -positiivisista ihmistä sairastuu selkärankareumaryhmän sairauteen, valtaosa ei sairastu milloinkaan. Sen vuoksi tätä kudostyyppiä ei kannata seuloa terveiltä.
Selkärankareumaryhmän kohde-elimet
Selkärangan reumaattiselle tulehdukselle on tyypillistä ristiluun (sacrum) ja suoliluun (ileum) välisen nivelen (SI-nivel) reumaattinen tulehdus, jota kutsutaan sakroiliitiksi. (ylhäällä näkyy röntgenkuvassa molemmin puoleinen sakroiliitti)
MRI-kuvassa näkyy oikealla sakroiliitti
Muita kohde-elimiä ovat silmän etuosa, jonka tulehdusta kutsutaan iriitiksi tai värikalvon tulehdukseksi ja varsinkin isot nivelet, joihin ilmenee turvotusta.
Oireet ja taudinkuva
Tauti alkaa yleensä alle 40-vuotiaana. Miehillä tauti on yleisempi, ja ensimmäiset oireet ilmaantuvat usein armeija-aikana. Tyypillisesti ilmaantuu alaselkä- tai pakarakipua, joka voi vaihtaa paikkaa. Se ilmenee aamuyöllä, voi herättää unesta ja alkaa laantua, kun potilas nousee sängystä ja alkaa venytellä ja liikkua. Oireet voivat alkuvaiheessa olla epämääräisiä, eikä niiden perusteella aina osata epäillä reumatautia.
Polvinivelturvotus vasemmassa polvessa
Rankatulehduksen lisäksi niveltulehduksia voi esiintyä isoissa nivelissä, erityisesti polvissa ja lonkissa.
Makkarasormet ja -varpaat sekä jännetupentulehdukset ovat tyypillisiä.
Kuvassa oikean jalkaterän 2. varpaassa on makkaravarvas muutos
Noin viidesosalla potilaista esiintyy silmän etuosan tulehdusta eli iriittiä. Suurten verisuonten, erityisesti aortan ja sen läppien tulehdusta voidaan tavata.
Lääkehoito
Lääkehoidolla pyritään potilaan oireettomuuteen ja taudin kliinisten ilmentymien kuten niveltulehduksen poistamiseen. Nykyarvioiden mukaan säännöllistä reumalääkitystä tarvitsee selkärankareumapotilaista yli 30 prosenttia, nivelpsoriaatikoista 50– 80 prosenttia ja reaktiivista niveltulehdusta sairastavista yli 15 prosenttia.
Lääkehoidon perusta on tulehduskipulääkitys. Reumalääkitys aloitetaan, jos tulehduskipulääkityksellä ei saada oireita rauhoittumaan muutamassa viikossa, potilaalla on pitkäaikainen värikalvotulehdus tai niveltulehduksia. Tavallisimmin käytetään sulfasalatsiinia tai metotreksaattia.
Jos hankalaoireinen tulehdus jatkuu lääkehoidosta huolimatta, rinnalle voidaan aloittaa biologinen reumalääkitys.
Jos potilaalla on suolistotulehdus tai esimerkiksi ihopsoriasis, hoitolinja päätetään yhdessä vatsaelinlääkärin tai ihotautilääkärin kanssa.
Muu hoito ja ennuste
Kaikki infektiot on hoidettava huolellisesti, koska ne voivat aktivoida reumaattista tulehdusta. Hampaiden tulee olla kunnossa, ja mahdolliset virtsateiden tulehdukset ja sukupuolitaudit tulee hoitaa huolellisesti.
Ylipainosta tulee pyrkiä pois ja tupakoimattomuus on tärkeää.
Kyse on pitkäaikaisten reumaattisten sairauksien ryhmästä. Parantavaa hoitoa ei ole, mutta hyvällä moniammatillisella hoidolla taudin oireet yleensä saadaan laantumaan ja potilaan toiminta- ja työkyky säilyvät.
Pääsääntöisesti ennuste on siis hyvä.
Lue lisää ylipainosta Painonhallintatalosta.
Kuntoutus
Selkärankareumaryhmän sairauksien omahoidon rungon muodostavat aktiivinen ja säännöllinen liikunta.
Fysioterapeutilta voi saada ohjausta liikuntaan ja omatoimiseen harjoitteluun. Omatoimisen harjoittelun ja liikunnan avulla pyritään säilyttämään selkärangan sekä muiden nivelten hyvä liikkuvuus ja ryhti. Lihasvoima- sekä kestävyysharjoittelu ovat tärkeitä toimintakyvyn kannalta.