Nivelreuma on pitkäaikainen koko elimistön yleinen tulehdustauti, jonka pääasiallisena kohde-elimena ovat nivelet. Nivelreumaa esiintyy naisilla 2-3 kertaa yleisemmin kuin miehillä. Taudin ilmaantumishuippu on noin 60 -vuotiaana.
Uusien nivelreumatapausten ilmaantuvuus vaihtelee eri maiden välillä, ja 0,24–0,9 prosenttia väestöstä sairastaa nivelreumaa. Moniniveltulehdus on nivelreumalle tyypillistä, ja tauti voi hoitamattomana johtaa nivelten vaurioitumiseen, vaikeaan invaliditeettiin ja ennenaikaiseen kuolemaan.
Ennusteen kannalta varhainen taudin toteaminen ja nopea hoidon aloitus on keskeistä. Nykyisin on tarjolla useita lääkevaihtoehtoja, ja niiden avulla tauti on mahdollista saada oireettomaksi.
Nivelreuman ennakko-oireet
Vaikka niveltulehduksia ei vielä havaita tai ne ovat ohimeneviä, nivelreuma on jo käynnistynyt elimistön immunologisena häiriönä.
Nivelreumaan johtava tapahtumaketju voi käynnistyä jopa vuosia ennen varsinaista niveltulehdusta. Veressä voidaan todeta tautia ilmentäviä autovasta-aineita kuten reumafaktoria (RF) ja sitrulliinipeptidivasta-aineita (CCP-va). Jo tässä vaiheessa verenkuvassa saattaa esiintyä anemiaa ja tulehdusarvo (CRP) voi olla koholla. Aamuisin herätessä nivelet ovat jäykät, ja esimerkiksi sormien nyrkistäminen tai maitopurkin avaaminen voi olla vaikeaa. Koska oireet ovat aluksi epämääräisiä, taudin luokittelu varhaisvaiheessa on vaikeaa.
Niveltulehduksen ilmannuuttua nopea antireumaattinen hoito saattaa ehkäistä varsinaisen kroonisen nivelreuman puhkeamista.
Nivelreuman oireet ja löydökset
Laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia
Tulehdusarvot kuten veren CRP ja lasko ovat usein koholla nivelreumaa sairastavalla. Tulehdusanemiassa veren hemoglobiini (Hb) on matala ilman raudanpuutetta. Maksan ja munuaisten toimintakokeet ovat yleensä normaalit, eikä virtsan seulontakokeessa esiinny poikkeavaa. Veren reumatekijä (RF) ja sitrulliinipeptidivasta-aineet (CCP-va) määritetään, kun potilaalla on todettu tulehtuneita niveliä.
Nivelreumassa kahdella kolmesta esiintyy veressä reumatekijää tai sitrulliinipeptidivasta-aineita. Ne viittaavat vahvasti nivelreumaan, mutta eivät ole edellytys nivelreuman diagnoosille. Niveltulehduspotilaan voimakkaasti koholla oleva veren sitrulliinipeptidivasta-ainetaso kuitenkin ennustaa eroosioiden eli nivelvaurioiden kehittymistä (kuva).
Jos niveltulehduksen syy on tuntematon, kannattaa tehdä nivelnesteanalyysi. Nivelreumassa nivelneste on valkosolujen suurentuneen määrän takia yleensä jonkin verran sameaa ja sen viskositeetti on pienentynyt (kuva).
Lääkärin tekemän kliinisen tutkimuksen tukena käytetään ultraääni- (kuva) ja röntgentutkimuksia. Tarvittaessa tehdään magneettikuvaus, jolla voidaan erottaa toisistaan niveltulehdus ja erilaiset rakenteelliset syyt niveloireille sekä arvioida nivelvaurion vaikeusastetta.
Nämä tutkimukset tehdään yleensä nivelreuman moniammatillista hoitoa antavassa yksikössä.
Nivelreuman hoidon porrastus
Nivelreuman hoidon tavoite on elimistön tulehduksen sammuttaminen eli saada tauti remissioon.
Pysyvien muutosten kehittymistä voidaan hidastaa tai jopa estää valtaosalla sairastuneista tunnistamalla tauti varhain ja hoitamalla jo alusta alkaen tulehdus mahdollisimman tehokkaasti.
Nivelreumaa epäiltäessä potilas lähetetään viipymättä reumatologiseen arvioon. Koska taudin määrittely voi alkuvaiheessa olla vaikeaa ja sen hoito vaatii erityistä ammattitaitoa, diagnoosin tekee ja hoidon aloittaa reumalääkäri tai reumatauteihin perehtynyt lääkäri. Nivelreuman hoito on moniammatillista.
Nivelreuman hoito on pitkäjänteistä ja vaatii hoitoon sitoutumista. Myös terveelliset elämäntavat ovat osa nivelreuman kokonaisvaltaista hoitoa.
Nivelreumaa sairastava potilas käyttää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon palveluja.
Nivelreuman lääkehoito
Elimistön omia puolustusvasteita vaimentava ja tulehdusta hillitsevä reumalääkitys on nivelreuman hoidon kulmakivi. Käytetyin reumalääke on metotreksaatti. Yhdistelmälääkitykseen (REKO-hoito) kuuluu metoreksaatti, sulfasalatsiini, hydroksiklorokiini ja pieniannoksinen kortisoni. Jopa 60 prosenttia uusista nivelreumapotilaista saavuttaa oireettomuuden REKO-hoidolla.
Mikäli REKO-hoito ei tehoa noin kuudessa kuukaudessa tai se ei sovi, siirrytään biologiseen reumalääkitykseen joko yksin tai yhdessä synteettisen reumalääkkeen kanssa. Erityisesti hoidon alussa käytetään nivelten paikallisia kortisonipistoksia, koska ne tehostavat peruslääkityksen tehoa ja hidastavat siten niveltuhon etenemistä.
Tulehduskipulääkitystä tarvitaan varsinkin hoidon alkuvaiheessa oireenmukaisena tukihoitona. Vatsansuojalääkitystä tarvitaan, jos tulehduskipulääkkeitä käytetään pitkään tai jos sisäinen kortisoniannos ylittää 10 mg vuorokaudessa. Riittävä (20 ug/vuorokausi) D-vitamiinin ja kalsiumin saanti on tärkeää luuston suojaamiseksi. Jos ruokavaliossa ei ole riittävästi D-vitamiinia tai kalsiumia, käytetään farmakologisia valmisteita.
Muu hoito
Nivelreumaan liittyy lisääntynyt sydän- ja verisuonitautien riski. Nivelreumapotilaan muut sydän- ja verisuonitautiriskitekijät tulee kartoittaa ja tarvittaessa hoitaa mahdollisimman hyvin.
Piilevät tulehdukset on syytä kartoittaa ja hoitaa tarvittaessa. Esimerkiksi hampaiston piilevä infektio voi lisätä elimistön tulehdustilaa ja lisätä reumalääkkeisiin liittyvää infektioriskiä. Hampaiston tilan tutkiminen, säännöllinen seuranta ja tarvittaessa hoito on tärkeä osa nivelreuman hoitoa.
Koska tupakointi pahentaa nivelreuman oireita, vähentää reumalääkkeiden tehoa ja lisää infektioriskiä, tupakointia ei suositella. Tupakoinnin lopettamiseen saa tarvittaessa tukea perusterveydenhuollosta.
Vuosittaista influenssarokotusta suositellaan kaikille reumaa sairastaville ja varsinkin iäkkäille. Myös perheenjäsenten influenssarokotus on suositeltavaa potilaan tartuntojen vähentämiseksi. Yhdistelmäreumalääkehoitoa saaville tai biologisia lääkeitä käyttäville suositetaan myös erilistä pneumokokkirokotetta (keuhkokuumerokotus).
Ylipaino lisää nivelten kuormitusta ja voi haitata lääkehoitojen toteutusta. Mahdollisesta ylipainosta kannattaa pyrkiä eroon (Painonhallintatalo).
Liikunta on suositeltavaa ja on osa reumasairauksien hoitoa ja kuntoutusta. Sairaus tai niveltulehdukset eivät estä liikkumista tai sen harrastamista, mutta liikunnan sisällön ja kuormittavuuden tulee olla sopivaa. Tutkimukset osoittavat, että reumapotilaat hyötyvät liikkuvuus-, lihasvoima- ja kestävyyskuntoharjoittelusta. Vain niissä tilanteissa, joissa tulehdus on voimakasta tai nivel on huomattavasti liikerajoitteinen ja kipeä, kyseisen nivelen kipua lisäävää rasitusta kannattaa vähentää.
Kylmähoitoja ja lämpöhoitoja voidaan käyttää omien tuntemusten mukaisesti. Esimerkiksi kipeän ja turvoksissa olevan nivelen kipuun voi käyttää kylmäpussia tai -geeliä.
Ihon kuivuminen voi olla ongelma, ja sen riittävästä rasvauksesta kannattaa huolehtia.
Kuntoutus
Kuntoutus kuuluu moniammatilliseen hoitoon ja kuntoutuspalveluiden kirjo on laaja. Kuntoutuspalveluita järjestetään ja tuotetaan erilaisiin tarpeisiin. Ammattilaiset ohjaavat tarvittaessa sopivien palveluiden piiriin. Sairastumisen eri vaiheissa voidaan tarvittaessa hyödyntää moniammatillista kuntoutuksen osaamista. Kuntoutuksen ammattilaisia ovat muun muassa fysio- ja toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja, sosiaalityöntekijä ja jalkaterapeutti.
Kuntoutuksen tavoitteena voi olla toimintakyvyn, itsenäisen selviytymisen, hyvinvoinnin, osallistumismahdollisuuksien ja työllistymisen edistäminen. Lääkinnällisellä kuntoutuksella tuetaan arkea ja työkykyä. Sosiaalisella kuntoutuksella vahvistetaan sosiaalista toimintakykyä ja sosiaalista vuorovaikutusta. Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on tukea työkykyä ja koulutusta. Tavoitteen lisäksi, kuntoutujan toimintakyky ja elämäntilanne vaikuttavat siihen, millaisesta kuntoutuksesta hän hyötyy ja mihin hänellä on oikeus.
Kuntoutustarpeensa esille tuomisessa kuntoutujalla itsellään on tärkeä rooli, jotta laajasta palvelutarjonnasta löytyy juuri hänen kuntoutumiselle sopiva kokonaisuus.
Lisää tietoa kuntoutuksesta löydät Kuntoutumistalosta:
Vinkkejä liikkumisen, jalkojen terveyden ja käsien toiminnan suhteen löydät Kuntoutumistalosta:
Hoidon jatkuvuus
Nivelreuman hoidosta vastaavan lääkärin vastaanotolla on hyvä käydä vähintään vuosittain. Reumalääkkeiden käyttöä jatketaan usein vuosia tai vuosikymmeniä, koska vain 10–15 prosentilla nivelreumapotilaista tauti pysyy rauhallisena eli remissiossa ilman reumalääkkeitä.
Jos reuma on ollut vuosia oireeton, reumalääkitystä voidaan vähitellen keventää. Lääkityksen muutokset sovitaan yhdessä hoitavan lääkärin kanssa. Ensimmäisenä reuman yhdistelmälääkehoidosta puretaan pois yleensä suun kautta otettava kortisoni.
Raskaus ja imetys ovat poikkeustilanteita, ja niiden aikaisesta lääkityksestä tulee aina neuvotella oman lääkärin kanssa. Osaa reumalääkkeistä voidaan käyttää raskauden ja imetyksen aikana.
Jos tauti aktivoituu, ota yhteyttä omaan lääkäriin ja valmistaudu lääkityksen tehostamiseen tulehduksen sammuttamiseksi.