Edellä mainittujen yleistä kipuisuutta aiheuttavien syiden tutkimisen lisäksi tehdään huolellinen kliininen tutkimus. Tutkimusta varten on hyvä pyytää potilasta riisuuntumaan alusvaatteisilleen kehon riittävän näkyvyyden saamiseksi. Tutkimuksessa tarkistetaan arimmat nivelalueet, mutta käydään läpi myös muut nivelet ja iho. Tarkistetaan suun terveys, kuunnellaan sydän ja keuhkot sekä arvioidaan lihasten arkuudet. Jos potilaan esimerkiksi polvista vain toinen oireilee, verrataan löydöksiä terveeseen puoleen. Varsinkin lapsilla kaatumisen seurauksena saattaa iholla olla nirhamaa tai märkärupea, jolloin polven kivun syy on ilmeinen.

Liikkumista kannattaa arvioida tutkimushuoneessa esimerkiksi tarkkailemalla, onko ontumista. Sormien toiminnan testaamiseksi voidaan tarkistaa, onnistuuko paidan nappien avaaminen ja niiden sulkeminen. Jos käsien voima on heikentynyt, usein käytetään vedettävää laukkua. Tarkistetaan, onko liikerajoituksia ja niveltä ympäröivien lihasten ohentumista. Kokeillaan hellällä kädellä ihon lämpötila nivelten päältä. Tulehtuneen nivelen ihon lämpötila on usein kohonnut.

Sen jälkeen arvioidaan, onko nivelturvotusta, jolloin aran nivelen kannattaa olla levollisessa asennossa, esimerkiksi polvi tutkitaan selinmakuulla. Tarvittaessa voidaan polvitaipeen alle asettaa jokin pehmeän joustava korotus, esimerkiksi pahvinen kaarimalja tai paksu nippu käsipaperia. Käsi saadaan tuettua hyvin potilaan istuessa käsinojallisella tuolilla ja asettamalla syliin lisätueksi tyyny. Tällöin voidaan nivelten tutkimus tehdä kipua lisäämättä, rauhassa ja tarvittaessa suorittaa tarvittavat nivelpunktiotkin samassa asennossa.