Tavallisimmin videokapillaroskopiatutkimus tehdään tutkittaessa esimerkiksi valkosormisuutta. Primaarin (hyvänlaatuisen) valkosormisuuden (kts kuva alla)
ja sekundaarisen (johonkin sidekudostautiin liittyvän) valkosormisuuden (katso kuva alla) erottamiseksi.
Toinen tärkeä videokapillaroskopian käyttöaihe on tiettyjen reumasairauksien aktiivisuuden seuranta ja lääkevasteen arviointi. Eniten kokemusta ja tieteellistä näyttöä on systeemiseen skleroosiin eli sklerodermaan liittyvistä kynsinauhamuutoksista.
Sormien kynsinauhat ovat ainutlaatuinen kohde tutkia koko elimistön verisuonten toimintaa. Tällöin hiusverisuonia voidaan tutkia ilman koepalan ottoa. Tutkimuksessa arvioidaan verisuonten tiheys, niiden muoto ja mitat sekä verenvuodot ja mikroskooppiset tukokset.
Kuukausia ennen
Rakennekynnet tulee poistaa vähintään yhtä kuukautta ennen tutkimusta, eikä kynsihoitoja saa tehdä kuukauteen ennen tutkimusta.
Viikkoja ennen
Kynsinauhoja ei saa käsitellä voimakkaasti mekaanisesti vähintään pariin viikkoon ennen tutkimusta. Lisäksi ennen tutkimusta muutamaan viikkoon ei kannatta käsitellä paljain käsin voimakkaita väriaineita, kerätä mustikoita, perata sieniä tai möyhentää multaa. Sekä multa että väriaineet tarttuvat kynsinauhaan estäen näkyvyyttä, eikä tutkimusta voida silloin suorittaa. Kynsilakka pitää poistaa ainakin viikko ennen tutkimusta. Sormet ja kynsinauhat kannattaa rasvata päivittäin paremman hiussuonten näkyvyyden saamiseksi.
Juuri ennen tutkimusta
Kahta tuntia ennen tutkimusta ei saa tupakoida.
Videokapillaroskopiatutkimus tehdään lämmitetyssä huoneessa. Ennen tutkimusta on syytä oleskella lämpimässä odotustilassa ainakin 30 minuutin ajan, jotta verenkierto tasaantuu, sormet lämpiävät ja hiusverisuonet laajenevat.
Tutkimuksessa tipautetaan tippa öljyä paremman kuvan saamiseksi. Pieni pyöreä mikroskoopin kärki asetetaan kynsinauhan päälle. Tutkimuksessa nähdään reaaliaikaisesti tietokoneen näytössä verisuonten toiminta ja niissä tapahtuva verenvirtaus. Jokaisen sormen (ei kuitenkaan peukaloiden) kynsinauhasta otetaan kaksi kuvaa ja analysoidaan tietyn kaavan mukaisesti löydökset. Sitten kuvat tallennetaan potilastietojärjestelmään. Sen jälkeen sairaanhoitaja mittaa kämmenselkien ja sormien lämpötilat. Lopuksi valokuvaaja ottaa valokuvat varpaista ja sormista. Lääkäri tekee varsinaisen kuvauksen ja analysoi löydökset, laskee verisuonten tiheyden, mittaa suonia ja antaa lausunnon löydöksistä. Mikäli tutkimus on tehty aiemmin, löydöksiä verrataan keskenään, jolloin nähdään sairauden mahdollinen eteneminen ja hoidon vasteet.
Tutkimuksen jälkeen ei tarvita erillistä seurantaa. Ei ole myöskään mitään rajoitteita. Kirjallinen vastaus tulee lähettävälle lääkärille myöhemmin.