Kihti

Kihti on pääasiassa niveltulehduksina ilmenevä aineenvaihduntasairaus, jonka suurimmat syyt ovat elämäntapojen muutokset ja keski-iän kohoaminen. Jopa puolet kihtiin sairastuneista eivät tarvitse pitkäaikaista lääkitystä.

​Kohonnut veren virtsahappopitoisuus (hyperurikemia)

Kihti on pääasiassa niveltulehduksina ilmenevä elimistön aineenvaihdunnan sairaus, jota edeltää vuosia kestänyt koholla oleva veren uraattiarvo.

Uraatti eli virtsahappo on puriiniaineenvaihdunnan lopputuote, joka poistuu elimistöstä lähinnä munuaisten kautta.

Puriineja saadaan ruoasta ja solujen normaalista hajoamisesta. Elimistö muodostaa niistä nukleiinihappoja, jotka ovat solujen perimäaineksen DNA:n ja RNA:n tärkeitä rakenneosia.

Veren uraattiarvojen normaalialue on miehillä 230– 480 µmol/l ja naisilla 155– 350 µmol/l. Mitä korkeampi arvo on, sen suurempi on riski sairastua kihtiin. Keski-ikäisillä miehillä hyperurikemian syynä on useimmiten metabolinen oireyhtymä (ylipaino, korkea verenpaine, aikuistyypin diabetes, korkeat rasva-arvot) sekä alkoholin käyttö. Iäkkäillä ihmisillä tavallisia hyperurikemian ja kihdin syitä ovat munuaisten vajaatoiminta sekä nesteenpoistolääkkeiden käyttö.

Kihdin esiintyvyys

Viimeisten vuosikymmenien aikana kihti on selvästi yleistynyt. Ilmiön suurimmat syyt ovat elintapojen muutokset ja keski-iän kohoaminen. Noin 1- 2 prosenttia Suomen väestöstä sairastaa kihtiä. Taudin esiintyvyys yli 65- vuotiailla miehillä on noin 7 prosenttia ja yli 85- vuotiailla naisilla noin 3 prosenttia. Valtaosa potilaista on miehiä.

Kihdin taudinkuva

Äkillinen kihtikohtaus syntyy, kun huonosti liukeneva virtsahappo eli uraatti kiteytyy nivelen sisällä ja aiheuttaa voimakkaan tulehdusreaktion.

Kihtidiagnoosi on varma, jos tulehtuneesta nivelestä löytyy kihtikiteitä

Akuutti kihtikohtaus alkaa nopeasti. Kipu saavuttaa huippunsa noin puolessa vuorokaudessa. Useimmiten tulehtuu isonvarpaan tyvinivel tai alaraajan muut nivelet. Yläraajoissa kihti on harvinaisempi. Tulehtunut nivel ja sen ympäristö punoittaa, kuumoittaa ja aristaa. Pahin kipu ja turvotus kestävät joitakin päiviä, mutta toimintakykyä haittaavat oireet voivat jatkua jopa viikkoja. Kohtaukseen voi liittyä myös lievää kuumetta.

Kihdin alkuvaiheessa niveltulehduskohtauksia esiintyy yleensä yhdessä nivelessä, ja ne rauhoittuvat melko nopeasti. Mikäli tautia ei hoideta, kohtaukset useimmiten uusiutuvat ja voivat esiintyä monessa nivelessä samanaikaisesti ja kestää pitempään. Myöhemmin tauti voi kroonistua, jolloin nivelet oireilevat jatkuvasti. Potilaalla voi esiintyä myös virtsatiekiviä ja ihonalaisia uraattikertymiä.

Kihtikertymiä varpaissa

Kihdin hoito

Akuutin kihtikohtauksen hoito on lepo, kylmä ja tulehduskipulääkkeet. Nopean avun kipuun ja turvotukseen saa, jos hoitava lääkäri voi pistää kortisonia tulehtuneeseen niveleen.

Lääkettä voi käyttää myös lyhyenä kuurina suun kautta (esim. 20– 40 mg prednisonia 1- 2 viikon ajan). Tehokkaalla hoidolla akuutti kihti paranee parhaimmillaan muutamassa päivässä, mutta se voi myös pitkittyä ja aiheuttaa viikkojen sairasloman ja jopa sairaalahoidon.

Jo ensimmäisen kihtikohtauksen jälkeen suositellaan elämäntapojen ja ruokavalion tarkistusta. Perinteisissä kihtipotilaan ruokavaliosuosituksissa eritellään hyvin runsaasti, runsaasti ja vähän puriineja sisältävät ruoka-aineet. Liikapaino lisää virtsahapon tuotantoa, vähentää sen erittymistä ja altistaa kihdille. Tutkimusten mukaan pelkkä painonpudotus vähäkalorisella ruokavaliolla pienentää seerumin virtsahappopitoisuutta yhtä paljon kuin perinteinen ruokavalion puriinirajoitus.

Vaikka ruokavalion ja elämäntapojen muuttaminen on vaikeaa, jopa puolet kihtiin sairastuneista voi selvitä ilman pitkäaikaista lääkitystä.

Jos kihti ei pysy kurissa ruokavaliolla ja elämäntapamuutoksilla, veren uraattiarvoa alentava lääkitys aloitetaan. Lääkehoito on syytä aloittaa heti kroonisessa nivelkihdissä tai jos potilaalla todetaan ihonalaisia uraattikertymiä tai kihtiin liittyy munuaiskivitaipumus. Lääkehoidon tavoite on laskea veren uraattiarvo pienemmäksi kuin 360 µmol/l, jolloin elimistön uraattiylimäärä vähenee vuosien kuluessa ja kihtikohtaukset vähitellen vähenevät ja loppuvat.

Ensisijainen lääke kihdissä on allopurinoli (Apurin, Allonol, Zyloric), joka laskee elimistön virtsahappopitoisuutta estämällä sen muodostumista. Annos nostetaan kuukausien aikana, kunnes veren uraatin tavoitetaso saavutetaan (annos yleensä 300–600 mg vuorokaudessa). Mikäli allopurinoli ei tehoa tai sovi, voidaan käyttää samalla tavalla vaikuttavaa uudempaa lääkeainetta, febuksostaattia.

Kuinka kauan veren uraattiarvoa alentavaa lääkitystä tulisi sitten jatkaa?

Kroonisessa kihdissä hoito on elinikäinen. Jos potilaalla on palautumaton munuaisten vajaatoiminta, hän tarvitsee tilanteeseensa räätälöidyn lääkityksen myös pysyvästi. Ajoittain ilmaantuvassa kihdissä lääkitys voidaan tauottaa ja lopettaa, jos veren uraatti arvo pysyy tavoitteessa pelkällä ruokavaliolla ja elämäntapojen muutoksilla.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 



 

Lisätietoa