Systeeminen lupus erythematosus (SLE; joskus suomen kielessä käytetään myös termiä punahukka) on pääasiassa naisilla esiintyvä hyvin monimuotoinen ja taudinkuvaltaan vaihteleva reumaattinen autoimmuunitauti, jossa lähes kaikki elimet voivat sairastua. Potilailla on runsaasti immunologisia poikkeavuuksia, joista tärkeimmät ovat tuman rakenteisiin kohdistuvat autovasta-aineet.
Suomessa on noin 1 500–2 000 sairaalatutkimuksia ja -hoitoa vaativaa SLE-potilasta, joista 90 prosenttia on naisia. Hieman vajaalla puolella tauti todetaan ennen 30. ikävuotta. Noin 15 prosenttia potilaista sairastuu lapsena, useimmiten 12- 14 vuoden iässä. SLE:n taustalla on perinnöllinen alttius. SLE-potilaista 5- 10 prosentilla on samaa tautia sairastava sukulainen. Jos toisella identtisellä kaksosella on SLE, toisen riski sairastua samaan tautiin on 30- 40 prosenttia. Sisaruksilla tämä riski on noin 3 prosenttia. Tutkimuksissa on löydetty useita kymmeniä eri geenejä, jotka lisäävät riskiä sairastua tautiin. Taudin puhkeamiseen liittyy toistaiseksi tuntemattomia ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat jatkuvasti tai vaihtelevasti pitkän ajan kuluessa. Tupakointi, erilaiset hormonaaliset syyt, auringonvalo ja virusinfektiot ovat todennäköisiä SLE:n riskitekijöitä. SLE:n synty on hidas immunologinen tapahtuma, jonka taustalla on monimutkainen perinnöllinen alttius. Ympäristötekijöitä, jotka käynnistävät ja ylläpitävät SLE:hen johtavia immunologisia tapahtumia ja lopulta laukaisevat taudin oireet ei tunneta tarkkaan. Tutkimuksissa on esim. viitteitä, että auringonvalo voi laukaista SLE:n kliinisiä oireita tai aktivoida jo olemassa olevaa tautia
SLE:n ilmaantuvuus ja esiintyvyys vaihtelevat maailmanlaajuisesti. Taustalla ovat taudin määrittelemiseen liittyvät ja geneettiset syyt, mutta sosioekonomisilla ja muilla ympäristötekijöillä on myös merkitystä. Tauti on tavallisempi ja keskimäärin vaikeampi afrikkalaista ja aasialaista alkuperää olevalla kuin valkoisella rodulla. Pohjois-Euroopassa vuosittainen ilmaantuvuus on vaihdellut välillä 3-5 / 100 000. Suomessa taudin esiintyvyys on 1980-luvulla ollut 28 / 100 000, mutta on todennäköisesti nykyään korkeampi.