Suun paikallishoidot
Jos syljen eritystä on jäljellä, suositellaan riittävästä nesteytyksestä huolehtimista ja syljen eritystä stimuloivien aineiden käyttöä, kuten xylitolipurukumi, fluoripurukumi, -tabletit ja pureskeltava ruoka, kuten porkkana. Jos oma syljen eritys on hyvin vähäistä, tulee käyttää syljen korvikkeita, kuten geeliä, suuvettä, suihkeita ja imeskelytabletteja. Suuta kannattaa huuhtoa esim. vedellä, keittosuolalla tai kamomillateellä. Vaikeissa oireissa voi suuta huuhtoa purskuttamalla myös rasvaisella maidolla tai kermalla, mutta niitä ei kuitenkaan tule käyttää säännöllisesti eikä niellä niiden sisältämien tyydyttyneiden rasvahappojen takia. Hampaiden pesun jälkeen hyvin vaikeissa suun kuivuusoireissa voidaan suuhun ottaa lusikallinen parafiini-, oliivi- tai muuta ruokaöljyä. Silloin öljyä voidaan levittää suun limakalvolle pumpulitikulla. Öljyn makua voidaan parantaa piparminttutipalla. Kuivan suun hoitovalmisteita kannattaa tiedustella apteekista. Kostutusvalmisteita saa ilman reseptiä ja niistä tulee etsiä itselle kulloinkin sopiva valmiste.
Kuivan suun yhteydessä säännölliset hammaslääkärikäynnit ovat tärkeitä, sillä alentunut syljen eritys altistaa hampaiden reikiintymiselle ja iensairauksille. Hampaita suojaavat myös fluorilisä, xylitoli ja klorheksidiini-valmisteet.
Tablettihoito
Suun ja silmien kuivuusoireisiin on olemassa myös tablettimuotoinen lääkevalmiste, pilokarpiini. Pilokarpiinitabletit ovat vahvuudeltaan 5 mg ja niitä otetaan neljä kertaa päivässä. Ne voivat helpottaa kuivuusoireita sekä lisätä jonkin verran rauhasten eritystä. Valmisteen käyttö Suomessa ei ole yleistä, koska lääke on suhteellisen kallis, eikä sillä ole korvattavuutta, annostelu on tiheä ja lääkkeeseen voi liittyä sivuvaikutuksia, kuten hikoilua, punoitusta, päänsärkyä, lisääntynyttä virtsaamistarvetta, sydämen muljahtelua ja hengenahdistusta. Lääkettä ei voi käyttää mm. vaikeiden sydän-, keuhko- tai munuaissairauksien yhteydessä. Perinteisillä reumalääkkeillä ei ole todettu kuivuusoireisiin juurikaan tehoa.