Sjögrenin syndrooma aiheuttaa tyypillisesti limakalvojen kuivumista silmien ja suun alueella. Kuivumista voi esiintyä myös muissa limakalvoissa sekä iholla. Silmien kuivuminen aiheuttaa kirvelyä, roskan tai hiekan tunnetta, punoitusta, kutinaa, silmien väsymistä, lukemisen vaikeutumista sekä valonarkuutta. Tuuli ja pöly ärsyttävät kuivia silmiä herkästi. Myös sarveiskalvon haavaumariski kohoaa.
Suun kuivuminen aiheuttaa suun limakalvojen arkuutta, kirvelyä, punoittelua ja ientulehduksia. Lisäksi se voi hankaloittaa nielemistä ja puhumista. Alentunut syljeneritys aiheuttaa lisääntynyttä hampaiden reikiintymistaipumusta. Maku- ja hajuaisti voivat heikentyä ja suupieliin voi tulla haavaumia. Sjögrenin syndrooma voi aiheuttaa myös sylkirauhasten tulehdusta, jonka seurauksena sylkirauhaset voivat toistuvasti turvota. Kuivuusoireita voivat aiheuttaa muutkin sairaudet, ikääntyminen sekä monet lääkeaineet.
Sjögrenin syndroomaan voi liittyä hyvin monenlaisia oireita kuivuusoireiden lisäksi. Näitä ovat esimerkiksi väsymys, matala-asteinen lämpöily sekä nivel- ja lihaskivut. Lisäksi voi esiintyä iho-, munuais- ja keuhko-oireita, valkosormisuutta, imusolmuketurvotuksia sekä ruuansulatuskanavan tai hermoston oireita. Niveltulehdukset esiintyvät tyypillisesti käsien ja jalkaterien pikkunivelissä. Nivelten rakenteellinen vaurioituminen on harvinaista.. Lihaskivut ovat tavallisia, mutta lihasheikkous ja lihastulehdus harvinaisia. Myös fibromyalgiaa esiintyy Sjögrenin syndrooman yhteydessä niin kuin väestössä yleisestikin.
Sjögrenin oireyhtymä on yleensä hyväennusteinen. Silmien ja suun hyvä hoito on tärkeää. Yleensä harvakseltaan tapahtuvat seuranta esimerkiksi 1-2 vuoden välein on perusteltu hieman lisääntyneen lymfooman riskin vuoksi. Sjögrenin syndrooman diagnoosi asetetaan yleensä erikoissairaanhoidossa.