Sjögrenin syndrooman diagnosointi

Sjögrenin syndrooman diagnoosi perustuu oireisiin, veren vasta-ainemäärityksiin, sekä koepala- tai kuvantamistutkimukseen.

Epäily Sjögrenin syndroomasta herää limakalvojen kuivumisoireiden perusteella, mutta diagnoosia ei voida tehdä vain oireiden perusteella. Silmien ja suun kuivumista voi esiintyä myös esimerkiksi normaaliin ikääntymiseen liittyen tai monen lääkkeen sivuvaikutuksena. Sjögrenin syndrooman diagnoosi perustuu taudinkuvaan eli limakalvojen kuivuusoireisiin ja mittauksen perusteella alentuneeseen kyynelten ja syljen eritykseen. Lisäksi tarvitaan joko positiivinen SSA-vasta-ainelöydös tai sylkirauhastulehduksen osoitus huulisylkirauhasten koepalassa.

Sjögrenin syndroomassa voi esiintyä positiivinen reumatekijä eli reumafaktori. Reumatekijän määrä voi olla huomattavan korkea. Laboratoriokokeissa voidaan todeta myös lievää anemiaa, valkosolu- tai verihiutaletason laskua ja koholla oleva lasko eli senkka.

Sjögrenin syndrooman diagnoosia tukevat tyypillisten oireiden lisäksi seuraavat löydökset:

  • alentunut kyyneleritys
  • silmän sarveiskalvon poikkeava värjäytyminen
  • alentunut syljeneritys
  • sylkirauhasten ultraäänitutkimuksessa todetut poikkeavuudet
  • huulisylkirauhasen mikroskooppitutkimuksessa todetut tulehdusmuutokset
  • SSA- ja/tai SSB-vasta-aineiden toteaminen verikokeissa.

Päivitetty  8.3.2023

Kyllä